Asun 93 neliön asunnossa, jossa on tilava sauna, olohuone, keittiö ja parveke. Asunnossa on myös vaatehuone, astianpesukone, kaksi pakastinta ja pyykkikone. Vuokraa maksan tästä kaikesta 331 euroa kuussa. Vesi sisältyy vuokraan.

Tässä asunnossa asuminen on mahdollista, koska asun kahden kämppiksen kanssa. Tuolla hinnalla ei saisi Turusta minkään kokoista yksiötä. Edellinen yksiöni maksoi 380 euroa kuussa, eikä siellä ollut pakastinta saati saunomismahdollisuutta.

Miksi suomalaiset haluavat niin mielellään asua yksin? Yhteisasumisessa säästyyi rahaa ja luontoa. Onko se oma rauha niin tärkeää, että oma makuuhuone ei riitä? Onko suomalaisilla niin suuri reviiri, ettei sen sisään mahdu muita ihmisiä kuin käymään?

Vai onko kyse itsenäistymisestä? Suomalaiset nuoret ovat varmasti yksi maailman itsenäisimmistä nuorista. Kotoa muutetaan pois nuorena ja mieluiten juuri siihen yksiöön.

Tarvitseeko siinä yksiössä sitten asua lopun elämäänsä, jos ei ala seurustella, ja muuta parisuhteen kanssa yhteen? Sinkkujen täytyy maksaa enemmän vuokraa, ja heidän on vaikeampi saada asuntolainaa.

Kannatan ehdottomasti itsenäistymistä. En kuitenkaan ole varma, onko yksiö se asia, joka takaa itsenäistymisen. Koen, että itselleni Italiassa kommuunissa asuminen opetti paljon enemmän itsenäistymisestä kuin se, että asuin Turussa yksiössä. Silloin minun täytyi oikeasti selvitä yksin tilanteista, joita en osannut etukäteen ennustaa.

Olen viihtynyt tässä Turun kommuunissa erittäin hyvin. Saattaa toki olla, että koska olemme kaikki aiemmin asuneet yksin, olemme tarpeeksi itsenäisiä pystyäksemme asumaan myös samassa asunnossa. On mukavaa, kun on seuraa silloin, kun sitä kaipaa.  Kukaan ei kuitenkaan tyrkytä seuraansa, vaan voin olla makuuhuoneessani koko päivän, jos siltä tuntuu. Vielä kertaakaan ei ole tuntunut siltä.

Hyvänä ja huonona puolena on se, että laiskuus ja ahkeruus on yhteisöllistä. On yhtä helppo jäädä sohvan nurkkaan katsomaan leffaa tai ryhtyä siivoamaan, jos joku toinen ehdottaa sitä.