Viimeinen opintotukikuukausi
Minä olen n:n vuoden opiskelija. En olisi koskaan ajatellut, että minusta tulee sellainen. Sen myöntäminen tuntuu siltä kuin olisin epäonnistunut ja laiska opiskelija.
Se ei kuitenkaan ole totta. Olen opiskellut liikaa. Olen tehnyt töitä liikaa. Olen vielä keksinyt käydä vaihdossakin kesken opintojeni. Olen myös harrastanut liikaa. Olen kertakaikkiaan kerännyt aivan liikaa elämänkokemusta opintojeni ulkopuolelta.
Vuodesta toiseen olen säästellyt opintotukikuukausiani ja nostanut pelkkää asumislisää. Uuden lakimuutoksen myötä se ei ole enää mahdollista. Siitä syystä marssin opiskelijapalveluihin ja jätin hakemuksen viimeiseen opintotukikuukauteeni. Opintotukikuukausien jälkeen saan nostaa yleistä asumistukea. Se on kaiketi enemmän kuin opiskelijan asumislisä.
En edes lähde kirjoittamaan siitä, miten väärin opiskelijoita kohdellaan. Tyydyn vain toteamaan, että ahdistaa tuntea itsensä jatkuvasti laiskaksi. Ahdistaa selitellä, miksi gradu ei edisty.
No minäpä kerron. Tänään graduni ei edistynyt, koska olin 6 tuntia töissä, tein 2 tuntia italian läksyjä, olin opiskelijayhdistyksen palaverissa 1,5 tuntia suunnittelemassa tulevia vuosijuhlia, kuuntelin kaverini ahdistusta yhden tuopillisen verran, siivosin kissan pelletit lattialta ja laitoin ruokaa.
Haluan minä sen gradun tehdä. Sen jälkeen minä vihdoin pääsen irti ikiopiskelijan statuksestani ja voin siirtyä työelämään. Silloin minulla vihdoin tulee olemaan sellaista aikaa, jolloin en tunne jatkuvaa syyllisyyttä siitä, että gradu-tiedostoni merkkimäärä ei kasva. Silloin saan olla luvan kanssa laiska.
