Muutin viikko sitten. Aloitin uuden elämän uudessa kodissani.

Kirjoitin yliopistourani viimeisen tentin. Aloitin uuden elämän vakituisessa työsuhteessa.

Vappuhumalassa erosin poikaystävästäni. Opettelen jälleen elämään omaa elämääni itsenäisesti.

Vaatteet ovat kaapeissa. Kirjahylly on järjestetty. Seuraavaksi täytyy saada cd-levyt paikoilleen ja pyykkikone kylppäriin.

Onneksi minulla on tässä uudessa elämässäni aikaa, jota käyttää kodin laittamiseen ja elämän rakentamiseen.

Erityisen onnekas olen, koska uudessa elämässäni ovat mukana vanhat ystäväni, jotka ovat monella tavalla aivan parhaita. Vai miltä kuulostaa se, että voi jäädä ystävien sohvalle nukkumaan hyljettä halaten? Tai ex tempore -reissu Helsinkiin Olavi Uusivirran keikalle? Tai junamatkalla saatu kutsu katsomaan jääkiekkoa? Tai serkut, jotka lupaavat hoitaa melkein puolet valmistujaisteni tarjoilusta? Tai illalla saatu kutsu aamukahville? Nämä kaikki ovat tapahtuneet puolen viikon aikana. Tuntuu, että olen nähnyt ystäviäni enemmän kuin viimeiseen kolmeen kuukauteen. Luultavasti se onkin totta.

Ystävät – parasta ikinä.