Mitä pelkään?
Eilen oli pitkästä aikaa sellainen fiilis, että haluan käpertyä peiton alle ja katsoa leffan. Sateinen ilta oli kuin luotu siihen. Päätin katsoa elokuvan nimeltä Dread. (http://www.imdb.com/title/tt1331307/)
Rehellisesti sanottuna syy leffan katsomiseen oli pelkästään Jackson Rathbone. Yleensä en katso kauhuelokuvia, koska ne ovat joko typeriä tai liian pelottavia yksin katsottavaksi. Eilen ajatus hyvännäköisestä miehestä kauhuleffassa kuulosti ihan hyvältä. Vuosi sitten katsoin pelkästään Jared Padaleckin takia Friday the 13th version vuodelta 2009. (http://www.imdb.com/title/tt0758746/) Se oli aivan uskomatonta kuraa. Sain keskittyä miehen kuolaamiseen ja elokuvan typeryydella nauramiseen.
Odotin Dreadilta samaa. Olin väärässä. Aihe oli mielenkiintoinen. Se käsitteli sitä, miten ihmisten pelot syntyvät. Olisin pitänyt vielä enemmän siitä, jos asiaa olisi käsitelty vielä syvällisemmin henkiseltä kannalta. Joka tapauksessa elokuva oli pelottava ja mielenkiintoinen. Ja kyllä, Jackson oli ihana, mutta sen kuolaaminen väistyi ahdistuksen tieltä.
Pelko on mielenkiintoinen aihe. Tiedän pelkääväni nykyään paljon helpommin asioita kuin nuorempana. On vaikea ymmärtää, mistä se johtuu. Siitä, että tietää ihmisen alitajunnan olevan oikukas? Tietää, että kaikkeen ei voi itse vaikuttaa?
En minä vieläkään pelkää asioita, jotka oikeasti voisivat tapahtua. Asioita, kuten ryöstö, raiskaus, tulipalo tai liikenneonnettomuus. Lentokoneessakin pelkään eniten sitä, että jarrut pettävät, kun lentokone on laskeutumassa. Sen sijaan pelkään alitajuisia asioita.
Yksi pelottavimpia asioita, jonka olen nähnyt on Derren Brownin spiritismi-istunto. Siinä Derren luo tilanteen, jossa ihmiset luulevat spiritismin toimivan. Koko tilanne on täyttä huijausta, mutta siinä näkee, miten helppo ihmisen alitajuntaan on vaikuttaa. Sama tilanne toimi joskus vuosia sitten partion yöretkillä. Ryhmäpaine ja oma alitajunta ovat pelottavia yhdessä. Ahdistavin elokuva, jonka olen nähnyt on Black Swan. Siinäkin ihmisen alitajunta hallitsi ihmistä hänen huomaamattaan.
Minä en usko mihinkään yliluonnolliseen. Siitä huolimatta haluan katsella elokuvia ja tv-sarjoja, jotka käsittelevät yliluonnollista. Se on fantasiamaailma, johon haluan paeta, etten huomaisi, että lopulta pelkään eniten itseäni.