Olen asunut 19 vuotta Teuvalla, 2 kk:ta Salossa, 7 vuotta Turussa, 1 kk:n Perugiassa ja 11kk:ta Venetsian Mestressä. Olen erittäin iloinen siitä, että olen saanut asua maaseudulla, kaupungissa ja ulkomailla. Se on opettanut minulle paljon siitä, miten erilaista elämä eri paikoissa on.

Samasta syystä tuntuu todella omituiselta, jos ihminen on asunut koko elämänsä samassa paikassa ja inhoaa syvästi jotain toista paikkaa. Miksi? Onko nämä ihmiset edes koskaan kokeilleet tutustua kyseiseen paikkaan? Vai onko kyse vain periaatteesta? Tamperelaisten on pakko inhota Turkua?

Eräät herrat tulivat kerran baarissa pöytäämme istumaan. Heidän ensimmäinen kommenttinsa oli: ”Turku on maailman paskin kaupunki.” Tulivat sitten paikallisille vittuilemaan heidän kotikaupungistaan. Ei kovin hyvä keskustelunaloitus. Taisi juttelu jäädä siihen.

Jos joku toteaa minulle osanottonsa Turussa asumisestani, hän antaa vain huonon kuvan itsestään ja omasta kotikaupungistaan. Tällä hetkellä minulla on hieman negatiivinen asenne Tamperetta kohtaan, koska olen kuullut liian monen tamperelaisen pilkkaavan Turkua. Jos sen on tarkoitus olla vitsi, se ei naurata.

Sen myönnän, että pitkään olin sitä mieltä, että en ikinä haluaisi asua Helsingissä. Helsinki vaikutti liian isolta kaupungilta, jossa on liikaa ihmisiä ja vaikea liikkua. Onnellisten sattumien vuoksi olen kuitenkin viime aikoina viettänyt aika paljon aikaa Helsingissä. Kyllä minä siellä yhä eksyn, mutta olen oppinut myös Helsingin hyvät puolet. Joukkoliikenne toimii, ja kävellenkin pääsee moniin paikkoihin. Helsingissä en ole edes törmännyt Turku-vihaan. Päinvastoin moni helsinkiläisen pitää Turusta hyvin paljon.

Se, mikä kaikkia kaupunkilaisia yhdistää, on miltei täysi tietämättömyys maaseudun elämästä. Muistan, kun jonain vuonna eräs opiskelutoverini totesi, että autottomana päivänä kaikkien on oltava ilman autoa ja käytettävä joukkoliikennettä. Entä, jos sitä joukkoliikennettä ei ole? Minulla oli lähin bussipysäkkiä 500m:n päässä. Siitä meni (koulu)bussi kaksi kertaa päivässä ohi. Toki minä asuin pyöräilymatkan (4km) päässä keskustasta, mutta jotkut asuvat 20km päässä keskustasta. Silloin oma auto tuntuu välttämättömältä. Varsinkin, jos ulkona on 30 astetta pakkasta.

Joillain tuntuu olevan myös sellainen luulo, että maatalousyrittäjät saavat todella paljon rahaa tekemättä mitään. Tuo ajatus tuntuu täysin absurdilta, kun on nähnyt, miten paljon töitä maatalossa täytyy tehdä. Se ei ole mikään 8-16-työ, jonka voi jättää työpaikalle. Se on kokopäiväistä ja ympärivuotista. Itselleni heinätöihin osallistuminen ja vasikoiden ruokkiminen oli lapsena toki pelkästään hauskaa. Olihan se ajoittaista. En myöskään koskaan ajatellut, että ne lehmät olisivat onnettomia. Enkä oikeastaan usko siihen vieläkään, vaikka kaupungista käsin on helppo voivotella maatalouden epäeettisyydestä. Silloin aikanaan lehmillä oli nimet ja niistä pidettiin hyvää huolta.

On totta, että ajelimme traktorilla kylärinkiä ja loimme sanonnan: ”Kömän kautta vaikka synnytykseen!” On myös totta, että maaseudulla ihmiset eivät ole tottuneet erilaisuuteen niin hyvin kuin kaupungeissa. Se ei välttämättä tarkoita sitä, etteikö kaupungeissa oltaisi suvaitsemattomia. Onhan moni suvaitsematon toisia kaupunkeja tai maaseutua kohtaan – puhumattakaan suvaitsemattomuudesta maahanmuuttajia kohtaan.

Voin vain todeta, että kun itse viettää vuoden maahanmuuttajana, aukeavat silmät. Italiassa minä olin se vieras ja ulkopuolinen. Siellä minä sain kohdata kaikki ennakkoluulot ja yrittää vakuuttaa, että olen luottamuksen arvoinen. Sen kokeminen tekisi hyvää yhdelle sun toisellekin.

Uskon vahvasti, että jokaisessa paikassa on sekä hyvät että huonot puolensa. Toivoisin, että kaikilla olisi mahdollisuus kokeilla elämää muuallakin kuin siellä, missä on aina ollut.

Minä yhdessä lempipaikoistani maailmassa