Tulen ulos kaapista

Vapaa perjantai-iltapäivä. Kahvi porisee liedellä. On aika tulla ulos kaapista.

Valitettavasti tämä ei kuitenkaan tarkoita mitään suuria seksuaalisia, poliittisia tai aatteellisia paljastuksia. Pahoittelen, mikäli petyitte.

Sen sijaan aion paljastaa teille itseni. Minä olen Terhi moi, hauska tutustua.

Kun perustin palastani tänne Lilyyn, ajattelin, etten kerro siitä kenellekään. Ajattelin pitää sen salassa ja erossa muusta nettielämästäni. Huonostihan se onnistui. Rakastan omaa tekstiäni niin paljon, että haluan muiden näkevän sen.

Sen takia paljastan itseni nyt teille.

Julkaisin tänään palapeli-blogissani (http://terhi-palapeli.blogspot.com/) yhden tarinan. Olen aina haaveillut siitä, että jonain päivänä kirjoittaisin kirjan. Netissä tarinoiden julkaiseminen on aika kaukana siitä haaveesta, mutta on sekin jotain.

Samassa blogissa on linkit kaikkiin Chaos Tubeen (http://blogit.stara.fi/chaostube/) kirjoittamiini keikka-arvostelut. Siellä on linkit myös Chaos Tubeen tekemiini videohaastatteluihin. Voin paljastaa, että David Garrett on TODELLA hyvännäköinen, ja Antti Tuisku on maailman suloisin poika. 🙂

Noin. Nyt tiedätte minun nimeni ja sen, että harrastan kirjoittamista. Se on paljon se. Se on yksi isoimmista asioista, jotka määrittävät minua. Google antaa nimelläni oman kuvani ja tiedon siitä, että nimeni on mainittu Adam Lambertin virallisilla sivuilla.

Tämän jälkeen suurin paljastus on enää se, että kirjoitin tämän päivityksen pelkissä alushousuissa.

Suhteet Oma elämä

Minä ja tv-sarjat: melko tyhjä päivitys

Ihmisillä on tv-sarjamaku, elokuvamaku, musiikkimaku, kirjamaku jne. Kaikki nämä antavat ihmisestä jonkunlaisen kuvan.

Tv-sarjamaku on jännä juttu. Yleensä ihmiset seuraavat aika tavalla samoja sarjoja, jotta niistä voi sitten jutella kavereiden kanssa. Niin oli ainakin silloin, kun sarjat todella katsottiin tv:stä. Nykyään internetin ja dvd-boxien tuomat mahdollisuudet ovat vieroittaneet tv-sarjojen luomaa yhteisöllistä katsomistilannetta.

Yhteisöllisiä tv-kokemuksia ovat nykyään vain urheilu ja tosi-tv. Ne täytyy katsella reaaliajassa. Kuitenkin minusta tuntuu, että osa tv-sarjojen viehätystä on se, että niistä voi puhua jonkun kanssa. Jaettu ilo on kaksinkertaine ilo.

Mitä sarjoja minä sitten tällä hetkellä seuraan?

(ehdoton nro 1 nyt ja aina) 1. Supernatural

Kaksi fiksua, hauskaa ja hyvännäköistä veljestä kiertää ympäri Yhdysvaltoja tappaen kaikki vastaansa tulevat yliluonnolliset hirvitykset. Pääsin aikoinani katsomaan Supernaturalin pilottia ennakkonäytökseen. Tiesin välittömästi, että tämä on minun sarjani. Olenhan seurannut innoissani The X-Filesia, Roswellia, Buffy Vampyyrintappajaa ja Angeliakin. Jos minua öisin pelottaa, luotan siihen, että Sam ja Dean pelastavat minut mahdolliselta kamaluudelta.

2. True Blood

Vampyyreja! Se oikeastaan riittää. Rakastuin vampyreihin nähtyäni Interview with the Vampiren  joskus yläasteella. Tom Cruise oli aivan vastustamaton Vampyyri Lestat. True Bloodin sekopäiset henkilöhahmot ovat osa sarjan viehätystä. En halua katsoa True Bloodia kantaaottavana ja symbolisena sarjana. Haluan katsoa sitä puhtaana fantasiana.

3. The Big Bang Theory

Koska olen irkkaaja, tiedän kaiken nörttien elämästä. 😉 Pidän todella paljon sarjan huumorista. Kielelliset ja älykkäät vitsit ovat mieleeni! Sheldon on kaikessa kamaluudessaan aivan ihana hahmo.

Ja mitä muuta? Öööh. En mitään. Joskus Will & Gracea, joskus Heroesia, joskus Housea. Ai niin The Prison Breakin katsoin aikoinaan kokonaan! Siinä oli maailman huonoin lopetus, joten haluan pyyhkiä sen muistoistani. Hyi. Niin ei saa lopettaa tv-sarjaa!

Viime syksynä minua pyydettiin vastaamaan erääseen juttusarjaan, jossa piti valita viikon ajalta viisi ohjelmaa, jotka aion katsoa. Ymmärrätte varmaan, että tehtävä oli melko haastava.

Täytyy tosin myöntää, että Idols, Tanssii Tähtien Kanssa ja Maajussille morsian ovat heikkouksiani. Harmi vaan, että yleensä en ole kotona, kun ne tv:stä tulevat.

Sen sijaan draamasarjat, sairaalasarjat (Housea lukuunottamatta) ja rikossarjat eivät kiinnosta vähääkään. Esimerkiksi Desperate Houswives on mielestäni aivan hirveää roskaa.

Katson vain komediaa tai yliluonnollisuutta. Pidän myös taikureista. Derren Brown on yksi suosikeistani. Mitäköhän se kertoo minusta? Haluan elämäni joko hauskana tai yliluonnollisena?

Elokuvamakuni on sentään hieman monipuolisempi…

Kulttuuri Suosittelen