Miksi valitsen junan?

VR ei ole tällä hetkellä kovin positiivinen asia suomalaisten ihmisten mielissä. Itsekin olen useasti todennut, että jos haluan olla varmasti ajoissa perillä, otan mieluummin bussin. Samalla olen päivitellyt sitä, miksi Italian junia mollataan. Italiassa junat toimivat kuin unelma. Ne eivät maksa juuri mitään, ne eivät paljoakaan myöhästele, ja niillä pääsee ihan kaikkialle!

No mutta se siitä mollaamisesta. Olen nyt istunut 2,5 tuntia bussissa. Olin unohtanut, miten kamalaa bussimatkustus on. Täällä on kylmä, tämä pomppii ja niska tulee kipeäksi, jos erehtyy nukahtamaan. Matkan hinnatkin ovat nousseet ihan älyttömiksi. Sama ongelma on tosin junissakin.

Bussimatkustuksesta järkyttyneenä päätin listata junan hyviä puolia:

* Se kulkee tasaisesti. Pystyy siis lukemaan ilman, että tulee huono olo

* Mokkula tai pendolinonetti toimii kohtalaisesti, joten samalla voi tehdä esimerkiksi töitä. Bussissakin onnistuu, mutta tietokoneen pitäminen sylissä on epämiellyttävämpää kuin junan pöydällä. Bussissa voi myös tulla tietokoneen näyttöä tuijottaessa huono olo.

* Junasta saa ostaa kahvia (olkoonkin kiskurihintaista ja pahaa!) ja siideriä tai vaikka salmiakkia.

* Juna on ympäristöystävällinen.

* Jos nukahtaa junassa, ei pää rojahda jatkuvasti alas niin, että tiedossa on hirveät niskakivut.

* Junalipun voi ostaa junamaatista, joten ei tarvitse jonottaa ostaessaan lippua.

* Numeroitu paikka takaa istumapaikan.

* Junan lämpötila on yleensä sopiva, eikä mistään tule kylmää viimaa päälle.

* Junan vessojen käyttäminen on huomattavasti miellyttävämpää kuin bussin vessojen.

Olkoon siinä ainakin alkuun. Miten minä kestän vielä paluumatkan tässä bussissa? Taidan tehdä saman kuin kaverini: ottaa aamubussin, jotta suurin osa ajasta menisi nukkuessa. Siitä saattaa tulla niska kipeäksi, mutta olen valmis ottamaan sen riskin.

Puheenaiheet Ajattelin tänään

Kullanarvoisia neuvoa ja ajatuksia

Olin eilen ystävättäreni kanssa viettämässä iltaa. Jossain vaiheessa totesin, että en ymmärrä, mihin aikani oikein kuluu, vaikka teen vain vähän töitä ja opiskelukin on ihan jumissa. Minä vaan hengailen, harrastan ja pidän hauskaa päivästä toiseen. Enhän tällä vauhdilla valmistu ikinä.

Ystäväni totesi: ”No mitä sinä sitten vanhana elämästäsi muistelet mieluummin. Sitä, että sulla oli hauskaa vai sitä, että sulla on maisterin paperit?”

Totta. Minulla on vain tämä yksi elämä, jonka voin elää ja josta voin nauttia.

Toisen mainion neuvon kuulin vuosia sitten kertomisen ja keskustelun kurssin opettajalta. Hän oli vanha, eläköityvä mies, jolla oli paljon ajatuksia ja tarinoita. Hän totesi: ”Älkää koskaan antako itsellenne lupaa kuvitella, että olette kiireisiä, sillä se ei ole totta.”

Monta kertaa olen palannut tuohon ajatukseen, kun olen kuvitellut olevani todella kiireinen. Koskaan ei ole niin kiire, ettei ehtisi esimerkiksi ihastella sitä, miten kaunista ympärillä on. Pitää muistaa hengittää.

Jos jossain joskus kysytään, että mikä on mottoni elämässä, vastaan: Carpe diem – tartu hetkeen. Se on hyvä neuvo, jonka toteuttaminen on ajoittain hyvin vaikeaa. Pitäisi osata tarttua hetkeen, koska mistään muusta ei ole varmuutta.

Entä millaisia kullanarvoisia neuvoja ja ajatuksia te olette saaneet? Haluan oppia elämästä lisää.

Puheenaiheet Syvällistä