Tuntuu siltä kuin nykyään jokaisen ihmisen pitäisi blogata jostain asiasta – tai mieluiten kaikista asioista omissa, asioille omistetuissa, blogeissaan. Se tuntuu hölmöltä. Lukeeko niitä edes kukaan? Paitsi muotiblogeja, joita lukee kaikki – paitsi minä.
Tämä blogi ei siis tule käsittelemään muotia. Tai no. En voi vannoa, koska saattaa tämä käsitellä muotia, mikäli jokin muoti-ilmiö herättää minussa niin suuria tunteita, että haluan ne tänne purkaa. Esimerkiksi legginssit. Niistä olen kuitenkin päässyt jo yli, enkä halua palata niiden ajatteluun.
Tämä olkoon paikka, jossa voin jakaa mielipiteeni tai tunteeni aiheesta kuin aiheesta. Sellaista olen kai kaivannut. Eihän Facebookin tilapäivitykset millään riitä siihen, kun jokin asia kaipaisi auki kirjoittamista. Luulen, että kukaan ei edes lue tilapäivitystä, jos se on yli pari riviä. Toisaalta luulen myös, että kukaan ei lue näitä blogeja.
Joitain päiviä sitten selailin blogger.comissa olevia blogeja. Ainoat blogit, jotka kiinnittivät huomioni olivat kuvablogeja. Onko ihmisille kasvanut niin suuri tarve visuaalisuuteen, että teksti ei enää kiinnosta? Ei ainakaan sellainen teksti, jonka vieressä ei ole kuvia.
Luultavasti tähän blogiin ei ole tulossa kuvia. Otan siis tietoisen riskin. Videolinkkejä saattaa tulla, jos joskus haluan linkittää jonkun suosittelemani kappaleen. Suhtaudun siihenkin tosin skeptisesti, että kukaan jaksaa klikkailla toisten linkittämiä videoita auki. Tällä asenteella pitäisi sitten alkaa kirjoittaa. Hahah.
Kun perustin tämän blogin, pyydettiin tietoihini listaamaan suosittelemiani elokuvia, kirjoja ja musiikkia. Niiden listaaminen on aina yhtä vaikeaa. Varsinkin musiikin. Se vaihtelee hyvin paljon kausittain, mitkä levyt soittimessani pyörivät. Tosiaan. Pyörivät cd-soittimessani. Spotifya kuuntelen vain harvoin.
Viime aikoina olen kuunnellyt paljon Mariskan ja Pahojen Susien levyä. Se oli uusi, aika yllättävä löytö. Pidän todella paljon levyn tunnelmasta ja sanoituksista. Siinä on riipaistu jotain suomalaisesta kansallismaisemasta. Suosittelen kaikille, jotka pitävät tanssimisesta tai erikoisista sanoituksista.
Taidankin laittaa levyn soimaan ja espressopannun kuumenemaan. Niin syntyy suomalais-italialainen iltapäivä. 😉
