Haaste: Anna positiivista asiakaspalautetta

Työskentelen asiakaspalvelijana.

Se on aiheuttanut sen, että olen tarkka siitä, millaista asiakaspalvelua itse saan. Olen myös tarkka siitä, miten itse asiakaspalvelijoita kohtelen. Tai ylipäätään ihmisiä. Äärimmäisenä esimerkkinä on se, että olen liiankin kohtelias puhelinmyyjille. Ei tulisi mieleenikään tiuskaista mitään ilkeää, koska työtänsähän he vain tekevät annettujen ohjeiden mukaan. Yleensä puhelumme saattavat siis kestää jonkin aikaa.

Kuitenkin. Jos saan huonoa tai töykeää asiakaspalvelua, annan siitä aivan varmasti negatiivisen asiakaspalautteen. Kerran esimerkiksi eräs bussikuski kysyi, eikö minua ole opetettu lukemaan, kun varmistin, mihin bussi oli matkalla. Perille päästyäni syöksyin Matkahuollon sivuille antamaan palautetta.

Positiivinen asiakaspalaute puolestaan on asia, joka helposti unohtuu. Voin olla erittäin tyytyväinen, johonkin palveluun, mutten koskaan laita siitä positiivista palautetta eteenpäin. Päätin, että asiaan täytyy tulla muutos. Myös positiivisen palautteen on saavutettava asiakaspalvelija.

Viime perjantaina olin ystäväni kanssa Turun Kinopalatsissa hakemassa varaamiani lippuja. Meille liput antanut asiakaspalvelija oli malliesimerkki hyvästä asiakaspalvelusta. Siitä jäi hyvä mieli ja päätin, että kirjoitan hänelle positiivisen asiakaspalautteen. Näppäilin palautteen Finnkinon sivuilla, ja sain varmistukseksi sähköpostiviestin, jossa kiitettiin ihanasta palautteesta ja luvattiin välittää se eteenpäin.

Näin olen laittanut positiivisia ajatuksia eteenpäin. Laittakaa tekin! 🙂

Työ ja raha Työ

Mille korkkaisin?

img_0305.jpg

Työpaikkamme antoi kaikille pullollisen shampanjaa, koska olemme Suomen parhaita. Ihan hieno palkinto.

En ole koskaan ennen omistanut shampanjaa, joten siitä seuraa suuri mietintä: Koska oikein voin elämäni ensimmäisen shampanja-pullon korkata?

Periaatteessa syyksi riittää kyllä se, että olen paras. Siitä syystähän tuo lahjakin on.

Haluaisin kuitenkin, että tilanne olisi jollain tapaa erityinen. Ei ole toivottavaa, että pullo aukeaa aamuyön tunteina baarin jälkeen.

Silloin, kun asuin Yo-kylässä, kiipesin aina välillä Kuuvuorelle katselemaan auringonnousua. Siellä auringonnousua katsellessani olen avannut useammankin kuoharipullon. Täältä uudesta asuinpaikasta en ole vielä löytänyt sopivaa paikkaa, jossa katsella aurinkoon. Ehkä minun täytyy ensin siis löytää se paikka.

Seurakin on vaikea valita, koska kaikki tuntemani ihmiset ovat parhaita. Kovin monelle en kuitenkaan voi shampanjaani jakaa, jos on tarkoitus saada juomaa maistettua enemmän kuin kielen kostukkeen verran.

Oikeaa tilannetta ja seuraa saa siis odottaa tovin – tai sitten se tapahtuu jo huomenna. Ei voi tietää.

Onneksi shampanja vain paranee vanhetessaan.

Suhteet Oma elämä