Tervetuloa Syyskuu

lilyplacebo.jpg

Tämän laadukkaan kuvan tarjosi iPhone & Tärisevä Käsi.

Tänään on maailmantuskapäivä. Täytyy etsiä sitä piristystä ajatuksesta, että syyskuussa näen ihanan, upean, mahtavan, täydellisen Placebon.

Alunperin ajattelin matkustavani syyskuussa, mutta kun kuulin Placebon tulevan Suomeen, muutin suunnitelmiani. Voisi sitä sitten vaikka lähteä matkustamaan jollekin toisellekin keikalle loppukuusta. Viime kerralla olin Tukholman ja Helsingin keikoilla samana viikonloppuna.

Totesin Tukholma-Helsinki-laivassa, että siellä ei ole kertakaikkiaan mitään tekemistä, jos ei ole ryyppäämässä. Ihmiset olivat kännissä, kun astuin laivaan. Ihmiset olivat kännissä, kun astuin pois laivasta. Koko yön olin saanut kuunnella naapurihytissä olleiden poikien juttuja. Teki mieli morjestaa heitä aamulla ja kertoa, että tiedän häiritsevän paljon heidän asioistaan.

Tulevana lauantaina menen ensimmäistä kertaa piknik-risteilylle. En oikein ymmärrä, miksi sellainen risteily on edes olemassa. En oikein muutenkaan ymmärrä ruotsinlaivojen viehätystä. En edes, vaikka viime toukokuussa olin todella hämmentävällä ja ihastuttavalla ex tempore -risteilyllä.

Ehkä lauantai avaa silmäni ja muuttaa minut ruotsinlaivafaniksi. Ehkä sen jälkeen osaan kirjoittaa niistäkin jotain valoisaa.

Tämä päivä on kyllä outo. Siirryn sujuvasti kirjoituksessani ihanasta Placebosta ei-niin-kovin-viehättävään ruotsinlaivaan.

Suhteet Oma elämä

Televisio, en ymmärrä sinua

En katsele tv:tä kuin hyvin satunnaisesti. Silloin, kun jossain satun näkemään jonkun tv-ohjelman, mietin kauhistuneena: ”Mitä ihmettä oikein juuri äsken näin?!”

Tosi-tv:tähän minä näin. Se tuli ja jäi. Nykyään kaikista aiheista on tehty tosi-tv-sarja. Viimeksi olen nähnyt tv:stä, miten sulhanen järjesti pariskunnalle häät. Se oli mahdollisesti jopa tylsempi kuin muut hääohjelmat, mutta siihen jäi silti koukkuun. Oli pakko nähdä häiden lopputulos. Siinä sitten makasi tv:n ääressä anti-hää-ihminen, joka halusi nähdä, millaiset prinsessahäät sulhanen järjestää.

Edellisen kerran tv:n ääressä ollessani taisin nähdä Viidakon tähtöset. Sitä ennen näin brittiläisen sarjan kiertolaisten häistä ja sitä ennen jonkun äiti oli kiinteistönvälittäjä. Eikö tv:stä oikeasti tule enää mitään muuta kuin tosi-tv:tä?

Tänään ymmärsin, ettei minulla oli mitään käsitystä, ketkä ovat Idolssin finaalissa tai kuka voitti Voice of Finlandin. Ensimmäisen kauden aikaan rakastin Idolssia, mutta nyt en ole edes varma, kuka oli viime kerran voittaja. Viime kaudella minä sentään istuin live-yleisössä yhden jakson ajan. Siltikään. Uutta Antti Tuiskua ei voi enää tulla – onneksi.

En koskaan ole pitänyt tv:tä huvin vuoksi taustalla auki. Jos tv on auki, sitä katsotaan. Jos tarjolla on pelkkää huttua, istun mieluummin tietokoneeni ääressä ja kirjoitan omaa huttuani. Ihmisten elämä kiinnostaa minua enemmän internetin kuin tv-ruudun äärellä.

Olen selkeästi vieraantunut televisiosta ja radiosta. Sanomalehdetkin toimivat lähinnä nurkassa sisustuksena. Olen kammottava internet-aikakauden hahmo.

Suhteet Oma elämä