”Sunnuntaina tulee virpojat!”

”Ai niin, ku se on täälläpäin Suomea tähän aikaan. Ei meillä oo mitään annettavaa. Pitäskö niille hankkia jotain?”

”Ei, ei vaan avata ovea.”

Jotenkin sitä ei osaa suhtautua trulleihin (kyllä vaan, noitia niiden kuuluu olla!) oikein millään tavalla, kun ei ole omia lapsia, eikä ole enää itse lapsi. Kyllähän se sillon lapsena oli aivan mahtavaa kiertää talosta taloon ja saada pannu täyteen karkkia. Pohjanmaalla se päivä tosin oli pääsiäislauantai.

Yksi lapsuuden pääsiäismuisto on trullikilpailut, jossa jouduin syömään jotain pahaa mönjää. Se oli kai mausteilla pilattua yogurttia. En oikein käsitä, miten jonkun asian syöminen liittyy kilpailemiseen. En ainakaan voittanut sitä kisaa!

Nuoruudessani vietin yhden pääsiäisen partiomajalla ystävieni kanssa. Siitä on vahvimpana muistona jäänyt mieleen se, että kuuntelimme Klamydian Klamytologia-levyä antaumuksella.

Nykyään pääsiäisellä ei ole ollut moneen vuoteen minkäänlaista merkitystä minulle. Italiassa asuessani vietin pääsiäistä kämppikseni perheen luona. Söin silloin enemmän kuin koskaan ennen elämässäni! Jos suomalaiset syövät paljon jouluna, niin se ei ole vielä mitään verrattuna siihen, miten paljon italialaiset syövät pääsiäisenä.

Useana vuonna pääsiäinen on ollut lähinnä kiva pitkä viikonloppu, jolloin on mahdollista tehdä töitä hyvällä palkalla.

Tänä vuonna en kuitenkaan aio olla töissä kuin kiirastorstain iltana. Minä lähden pääsiäislomalle Tampereelle! Lomaan sisältyy Olavi Uusivirtaa, ystäviä, kokkaamista, urheiluvaateshoppailua, mökkeilyä ja tanssikursseja.

Jos aiemmin pääsiäiseni kohokohta on ollut Kinder-munien syöminen, odotan tältä pääsiäiseltä jotain ihan muuta. 🙂