Perjantaina Irlantiin

Minä lähden perjantaina kiertämään Irlantia ystäväni kanssa. Reittimme on Galway-Ballyvaughan-Cork-Dublin.

Olen ollut Irlannissa kaksi kertaa aiemminkin. Molemmat kerrat ovat olleet monella tapaa ikimuistoisia ja maagisia. Irlanti on ihana maa! Olen kuitenkin asennoitunut, että tämä on viimeinen kerta pitkään aikaan. Seuraavat matkat teen jonnekin muualle. Saaren kiertäminen on hyvä tapa sanoa hei hei tuolle ihmeelliselle keijujen ja menninkäisten maalle.

Fiilistelen tulevaa matkaa muutamalla kuvalla aiemmilta reissuilta…

lilyirlanti1.jpg

Dublin. Päässäni soi koko ajan: ”I wish I could be, wish I could be like a rainbow, bringing a smile on your face…”

lilyirlanti2.jpg

Jossain Pohjois-Irlannissa Road Tripin varrella. Kaunista, niin kaunista…

lilyirlanti3.jpg

Oscar Wilde! <3

lilyirlanti5.jpg

Aran saarilta

lilyirlanti6.jpg

Kalliot ja Meri! <3

lilyirlanti7.jpg

Minä keijukainen?

 

Perjantaina nähdään!

Kulttuuri Matkat

Flunssa, inhoan sinua!

Koska elämä ei ole pelkkää tanssimista ja sanumariakin toteasi, että positiivisuus on perseestä, aion valittaa vähän.

Ei ole reilua, että olen ollut flunssassa tämän vuoden jokaisena päivänä! Kuvittelin jo, että flunssa himmeni pois, kun se muistutti olemassaolostaan vain satunnaisia yskäkohtauksina keskellä yötä. Onhan huoneeni pölyinen, ja talossa kissa. Yskiminen on normaalia.

Eilen sitten työvuoron aikana totesin, että oloni muuttui hyvin, hyvin tukkoiseksi. Mitä fiksu ihminen olisi työvuoron jälkeen tehnyt? No varmaankin mennyt kotiin nukkumaan.

Mitä minä -vähemmän fiksu tanssiaddikti- tein? No menin tanssibileisiin tietenkin! Heitin aspiriinin kurkusta alas ja tanssin miltei tauotta 4 tuntia. Kyllähän flunssapöpöjen nyt pitäisi tuollaisesta aktiivisuudesta säikähtää?

No eivät säikähtäneet. Tänään olo on ollut todella tukkoinen. Tänään olen yrittänyt levätä. Ongelma on vain siinä, että olen menossa parin tunnin päästä katselemaan ystäväni tanssiesitystä ja sen jälkeen koko yöksi töihin. Ei muuta kuin särkylääkettä kurkusta alas ja kohti yön valvomista. Toivon, että minun ei tarvitse niistää ihan joka asiakkaan jälkeen, ja ääneni kestää koko yön.

Ai, miksi en ota sairaslomaa? No tällä kertaa ihan vain rahan takia.

Ensi maanantaini alkaakin sitten puhtaalla kidutuksella: 60 minuutin vierailulla suuhygienistille. Tuskin maltan odottaa, että se terävä piikki ronkkii hampaitani kokonaisen tunnin ajan! Toivottavasti nenäni on vielä silloinkin näin tukossa, niin on kaiken kivan päälle vaikea myös hengittää.

Ja sitten vielä tämä pakkanen! C’moon, nyt jotain rajaa! Vähempikin riittäisi, niin ei tarvitsisi pukeutua sataan eri kerrokseen aina, kun joutuu poistumaan kotoa.

Jotain positiivista haluan tähän loppuun kuitenkin laittaa. Koska mainitsin meneväni katsomaan ystäväni tanssiesitystä, niin voin todeta hänen tanssivan irlantilaista tanssia. Itsekin olen tanssinut sitä yhden lukukauden ajan, mutta se oli erittäin vaikeaa. Pidän enemmän tansseista, joissa saan laittaa omat virheeni viejän syyksi, hah! Jalkani eivät kertakaikkiaan ole noin joustavat:

https://www.youtube.com/watch?v=6ZgY0jMEfY0

Suhteet Oma elämä