Polttareissa seriffinä

Toukokuussa osallistuin seriffinä ystäväni polttareihin. Viisi seriffiä lähtivät hakemaan yhtä lainsuojatonta ja yllätettyä naista Lielahdesta. Tuleva morsian rimpuili vastaan kiitettävästi ja mietti, pitäisikö tukka kihartaa ennen seriffien matkaan lähtemistä. Kihartaminen jäi, mutta aikataulusta olimme tippuneet jo 1,5 tuntia. Onneksi seriffit olivat olleet neuvokkaita ja varanneet tarpeeksi ylimääräistä aikaa. Kyllähän ne lainsuojattomien metkut tunnetaan!

Lainsuojaton joutui etsimään kultakolikoita pelottavan Draculan linnasta. Kolikot olivat hyvin piilotettu, mutta lopulta kaiken kauhun ja kiljunnan jälkeen kaikki kolikot löytyivät.

Tuleva morsian joutui kohtaamaan myös hirmu pelottavia vastustajia: kuten kuvassa olevan villasian! Onneksi nainen oli kylmäpäinen ja onnistui pedon taltuttamisessa mallikkaasti. Pedon suuhun meinasivat jäädä ainoastaan kengännauhat.

Tämän seriffin viihtyvyyttä oli selkeästi ajateltu polttaripaikkaa valitessa, sillä sain jäädä hetkeksi ihailemaan noita ihania kääpiövuohia! Nyt siis tiedän, että kääpiövuohet voivat elää Suomessa. Seuraava kysymykseni on: mistä niitä saa?

Länkkärilounaan jälkeen lähdimme kesyttämään Ferdinand-härkää. Tämä täysin tarkka otos kuvaa sitä, miten vauhdikasta ja hauskaa meno oli. Kiipesin itsekin Ferdinandin selkään kolmesti. Se oli ehdottomasti villein sonni, jonka kyydissä olen ollut. Käsittely tuntui vielä monta päivää polttareiden jälkeenkin.

Ilalla vihdoimme lainsuojattoman ja lausuimme hänelle avioliittoon onnea tuovan taian kahteen kertaan. Nyt pitäisi olla onni varmistettu! Joimme kuohuviiniä porealtaassa. Samassa paikassa lauloimme mm. Frontside Ollien. Liikuttavinta oli, kun tuleva rouva totesi, että tarvitsisi koko vessapaperirullallisen paperia, jotta voisi luetella kaikki syyt mennä naimisiin tulevan miehensä kanssa.

Ystäviä, naurua, laulua, onnea ja kuohuviiniä. Niistä on hyvät polttarit tehty!