Rakkaudesta rakkaudettomuuteen

Lauantaina olin häissä todistamassa rakkautta. Häät olivat liikuttavat. Siellä laulettiin kahdesti Teenage Dirbag. Ihanaa.

Sunnuntaina ryntäsin eroavan ystäväni tueksi Fernet Branca -pullon kanssa. Eroamisen irvokkuuden todistamiseksi joimme kuohuviiniä.

Välillä tunnen olevani melkoisen huono ystävä, koska en osaa nähdä sinkkuelämää kovin traagisena asiana. Haluaisin vain todeta: ”Hei, sä olet vapaa, nauti siitä!” Koskaan en ole ollut niin helpossa parisuhteessa kuin tämä sinkkuelämä on minulle ollut. Se ei kuitenkaan toimi kovin suurena lohtuna kenellekään, jonka sydän on juuri särkynyt.

Onneksi ystävät ymmärtävät toisiaan niin rakkaudessa kuin eroissakin – tai ainakin yrittävät parhaansa mukaan ymmärtää. Sitä se ystävyys parhaimmillaan on. Sitä, että yrittää ymmärtää ja olla toisen tukena tapahtui mitä tapahtui. Olenkin ollut viime päivät lähinnä liikuttunut siitä, miten upeita ihmisiä ystävinäni on.

Huomasin rakkkauksia ja eroja miettiessäni, että ensi kuun lopussa olen ollut vuoden sinkkuna. Voisin keittää kakkukahvit sen kunniaksi. Sen lisäksi pitää tietenkin ottaa paljon valokuvia – niin kuin nyt merkkipäivinä kuuluukin ottaa.