Sisältöä levyhyllyyn

Kävin tällä viikolla ostamassa yhden kymmenen vuoden takaisin rakkauden ja yhden vähän pidemmän ajan rakkauden. Molemmat näistä ansaitsevat oman päivityksensä joskus, kun sellaisen jaksan kirjoittaa.

Torstaina näin Antti Tuiskun ensimmäistä kertaa hänen keikkataukonsa jälkeen. Keikka oli kaikkea, mitä juuri sillä hetkellä tarvitsin. Sanoitukset osuivat ja antoivat toivoa. Erityisen paljon pidin Tee se uudelleen -biisistä, jossa särkyneenkin sydämen jälkeen todetaan, että tekisin sen uudelleen.

Teininä HIM oli jännä bändi, joka lauloi kuolemasta. Nykyään haluaisin keskustella Ville Valon kanssa rakkaudesta. Käytännössä se ei ehkä onnistuisi, koska ihailuni Ville Valoa kohtaan mykistäisi minut.

Imagessa oli hyvä haastattelu, jossa oli kaunis kuva ja osuva lainaus. Kuva ja lainaus päätyvät seinälleni. Siinä saan samalla palan sitä teiniaikaa, jolloin Ville Valon kuvat edustivat osaltaan huoneeni tapetointia.

Jotkut asiat elämässä eivät muutu – hyvä niin.