Turku-juhannus on paras juhannus!

Juhannus oli monta vuotta yksi traumoja aiheuttava juhla, jota odotti peläten. En pidä vapun lisäksi mistään pakollisesta juhlapäivästä. On kovin ahdistavaa, kun pitäisi muka keksiä jotain todella upeaa ja mahtavaa juuri siksi päiväksi. On myös kovin ahdistavaa, että parisuhteideni suurimmat kriisit ovat olleet juhannuksena.

Ahdistukseen tuli muutos siinä vaiheessa, kun päätin viettää juhannukseni Turussa. Tämä juhannus oli muistaakseni neljäs Turku-juhannukseni. Juuri perinteisemmäksi juhannuksen viettäminen ei voisi enää mennä.

Meillä oli kaikkea: Saunomista, grillausta, muinaismuistolla vierailua keskiyön aikaan, juomaa, ruokaa, krapulapiknikiä, suomirockin yhteislaulamista, huonoja juttuja, rakkaita ystäviä, liikaa politiikkaa, kompastelevaa tanssimista ja Supernatural-jatkot.

Kiitos ystävilleni. He ovat nostaneet minut ylös juhannustraumoistani ja tuoneet tilalle ihania (ja epäselviä) muistoja.

 

P.S. Kaupunkijuhannuksessa on myös se hyvä puoli, että voi vaihtaa vaatteet joka päivä. Oman huonon olon saa ihmeesti peittoon, kun verhoaa sen suoriin housuihin ja korkokenkiin. 😀