Tyhjä pää ja päivä

Maanantai, jolloin ei ole mitään aikataulutettua tekemistä.

Maanantai, jolloin vähän pelkään, että flunssa iskee minuun.

Maanantai, jolloin tuntuu, että kaikki ajatukset ovat paenneet jonnekin. Olen puhunut kaikki mielessäni olevat asiat viime viikon aikana.

Syön mustikoita ja mandariinejä. Juon mamman tekemää mustaherukkamehua. Karkoitan pois sen flunssamörön, joka valvotti minua viime yönä.

Äiti sanoisi, ettei saa syödä jäässä olevia marjoja. En vain jaksa odottaa, että ne sulaisivat. En ole koskaan ymmärtänyt sanontaa ”Oma maa mansikka, muu maa mustikka”. Mustikat ovat parhaita. Ehkä siksi kaipaankin niin usein muille maille.

Marraskuu on puolessa välissä. Turussa on kyllä talvi, mutta lunta ei näy missään.  Minä haluan koko paketin talvea, en vain kylmyyttä. Haluan kuulla, miten lumi narskuu jalkojen alla. Haluan tehdä lumiukon. En kuitenkaan halua pelätä, että bussipysäkeillä olevat lapset heittävät minua lumipalloilla.

Muistan lukeneeni, että suomen kielessä on enemmän lumeen liittyviä sanoja kuin eskimoilla. En vain muista, mistä sen luin. Onko eskimo muuten sana, jota ei enää saisi käyttää?

Tajunnanvirralla on ihan hyvä aloittaa tämä viikko.