Valmistujaiseni aka ihan täydelliset bileet!
En ensin meinannut pitää valmistujaisjuhlia ollenkaan. Päädyin kuitenkin pitämään ne, koska niin moni ihminen oli sitä mieltä, että kyllä kannattaa. Jälkikäteen voin todeta, että todellakin kannatti. Ne olivat aivan uskomattoman ihanat, upeat ja mahtavat juhlat!
Ensin juhlapaikka täyttyi sukulaisista, joiden kanssa nautimme illallisen. Myöhemmin paikalle saapuivat ystävät. Niitä oli paljon! Kummitätini kysyi jossain vaiheessa iltaa: ”Onko nämä kaikki sun kavereita?” ”On!” ”Sulla on paljon kavereita.” Niin on. Olen ehkä maailman onnekkain ihminen. Kymmenessä vuodessa olen onnistunut kokoamaan ympärilleni tosi paljon mahtavia ihmisiä.
Juhlien ohjelmaa miettiessäni ajattelin, että pidän tietokilpailun, jossa on kysymyksiä itsestäni. Saatoin jopa jossain vaiheessa todeta: ”Valmistujaisethan ovat aivan mahtava juhla. Siinä voi keskittyä vain minuun! Häissä pitäisi ottaa huomioon se toinenkin ihminen jotenkin.” Tyydyin kuitenkin siihen, että pidin lyhyen puheen. Sen lisäksi pyysin ystäviltäni lahjaksi esityksiä, koska niin moni harrastaa aktiivisesti jotain taiteellista. Ensimmäisessä esityksessä Rouva H näytti, miten irlantilaisen tanssin askeleet menevät. Ja ei, se on eri asia kuin Riverdance. Nilkka suoristui ja keijut lensivät.
Rouva H:n kunnianhimoinen tavoite oli opettaa juhlijoille ceilin askeleita. Innokkaita oppilaita oli tanssilattiallinen. Ceiliä tanssitaan Irlannissa pubeissa. Nilkka ei välttämättä enää suoristu eivätkä keijut lennä, mutta hauskaa on.
Helppoa ja hauskaa todellakin oli – kuten kuvasta näkyy! Rouva H taisi todeta ensimmäisen kokeilun jälkeen: ”Jooo, toi meni tosi hyvin, mut katotaas nyt vielä alusta.”
Minulla on myös maailman parhaat työkaverit. Vai kuinka monen muun työkaverit tulevat laulamaan valmistujaisjuhliin? He olivat sanoittaneet Antti Tuiskun Hyökyaalto-biisin uudelleen ja lauloivat sen minulle: ”Tiesin sä tuut vielä valmiiks. Kauniita päivänä tuut. Yhtäkkiä kynä tekee miten sydän haluaa. Gradu on hyökyaalto. Nyt se vyöryy kansiin”
Minä jorasin biisin tahtiin! <3
Entinen improryhmäni oli päättänyt, että valmistujaisissani improtaan. Kysyin: ”Saanks mä olla siis näis kaikis kohtauksis mukana?” ”No se on vähän niinku se idea.” MAHTAVAA. Se oli todella, todella hauskaa. Tässä kohtauksessa olemme muistaakseni vaimoni kanssa huvipuistossa – krapulassa ja lapsi hukassa keskustelemme, kuka hoiteli lastenhoitajan ja koska.
Minä olen katuva, katuva syntinen vanki.
Tässä valmistaudumme ilmeisesti taisteluun. Yhtään en muista, mitä vastaan. Oletettavasti kuolimme minuutissa.
Viimeisenä improtehtävänä minun tuli diakuvien perusteella kertoa elämästäni yliopiston alusta valmistumiseeni asti. Tässä kohtaa on kaiketi kyse niistä villeistä illoista ensimmäisenä opiskeluvuonna Primassa.
Tämän kuvan voin kuvitella kertovan siitä,miten lopulta selvisin kaikista opintojeni aiheuttamista tuskista voittajana. Gradu oli selätetty.
”Terhi, me opetetaan sulle, mikä on betonimylly.” Selvä. Saattoi vähän pelottaa.
Kippis vaan! Tässä on snapsilliset Bayley’sia ja vodkaa.
Ei muuta kuin snapsit suuhun ja pää pyörimään. Opin, että paremmalta maistuu kun ravistaa ennen nielaisua.
Tanssiryhmämme esitti shim shamin.
Ja minä tanssin aamuun asti. Oli aivan mahtavaa, kun sain kerrankin hyvällä omallatunnolla pakottaa ihan kaikki tanssimaan kanssani. Tanssilattialla nähtiin lindy hoppia, west coast swingiä, valssia, foxia ja ihan tavallista discotanssia. Seuraavana päivänä oli molemmissa jaloissani pikkuvarpaan kokoiset rakot. Ei haitannut!
Ilta hämärtyi. Tanssi jatkui. Sauna lämpesi ja homonaamabiisit raikuivat Turun yössä. Kuuden aikoihin taisin mennä juhlapaikan sohvalle nukkumaan. Jotkut jatkoivat saunomista vielä senkin jälkeen.
Ne olivat täydelliset bileet. Kiitos, kiitos, kiitos, kiitos!