Onko suku aina pahin?

Olen perheemme 5/6 lapsi. Iso perhe hän voisi olla siunaus jollekin. Ehkä minullakin oli paremmin kun olin nuori. Monellahan se paras kaveri on usein sisko tai veli. Ei minulle. Minulla ei oikeastaan oo yhtään ystävää.

Joka on oikeastaan kamalaa. Tää yksinäisyys on joskus tosi masentavaa. Kyllä niitä ihmisiä tarvii ympärille. Joku jolle puhuis, kun on paha olla.

Olen ollut koulukiusattu, enkä oo aina mahtunut lapsuudessa, niiden mun kavereiden mukaan. Mutta mulla on kyllä ollut yksi hyvä ystävä, nuoruudessa. Mutta sekin sitten hajosi pois, kun meidän maailmat muuttu niin paljon.

Nyt ollaan lähinnä kavereita. Asutaan monien satojen kilometrien päässä ja joskus vaihdetaan muutama viesti. Mihin se ystävyys katosi?

Olen ollut läheinen siskojeni kanssa, vanhempi sisko katkasi jo vuosia sitten välit meidän äitiin. Ja lopulta sitten myös minuun. Olen yrittänyt kysellä kuulumisia, mutta turhaan. Ei hän vastaa.

Nyt myös toinen sisko katkaisi välit minuun ja perheeseeni. Olimme läheisiä ja sitten käy jotain tällästä. Olen jo vuosien ajan ollut yksinäinen, että minä kyllä pystyn elämään ilman perhettä. Mutta on tämä silti surullista.

Veljet onkin olleet aina vähän etäisempi, mutta niistäkin enään kahden kanssa olen tekemisissä. Kolmas veljeni on jäänyt nyt ihan hiljattain vielä etäisemmäksi, koska hänen vaimonsa on katkaissut välinsä minuun. Ei halua kuulemma nähdä minua enään..

Hän on ollut minulle ehkä enemmän ystävä, kuin kukaan muu ja nyt ei enään halua nähdä minua. Ja kaikkein merkillisintä tässä on se, että en edes tiedä syytä!

Mieheni perheessä on vähän samanlaista.. Hänen äitinsä ja siskonsa ei ole enään meidän kanssa tekemisissä. Mutta ei se kaikki vika voi olla meissä?!

Mutta kaikkein kamalinta tässä ehkä on se, että samalla kun minä menetän ystävän, niin poikani menettää kumminsa. Ja samalla, kuin mieheni menettää äitinsä, niin Tyttäreni menettää mumminsa. Eikö se ole jo liikaa? Ja kun lapset kumminkin muistaa heidät ja sitten he ei tulekaan synttäreille tai muuten vaan moikkaa kadulla.

Perhe on ehkä se kaikkein pahin.

Yksinäisyys on surullista.

puheenaiheet mieli ystavat-ja-perhe syvallista
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *