Tykkään, en tykkää, klikkaan!

Tykkää tykkää tykkää…

Facebookissa minua on suunnattomasti ärsyttänyt monen muunkin asian ohella tykkää painallus. Pienellä lähes itsellekkin huomaamattomalla  klikkauksella pystyit huomioimaan toista, asiaan sen syvällisemmin paneutumatta. Klikkauksia klikkausten perään  ja noin nyt tuli hoidettua ystävyys suhteet.

Laiskuus/välinpitämättömyys alkoi loistamaan ja alkaa loistamaan vieläkin kirkkaampana uudistuksen myötä. Enään ei tarvitse ottaa osaa ystävän suruun. Klikkaamalla saat lätkästyä surunaaman kaverille joka kertoo kaiken, otan osaa suruun.Nyt tällä klikkauksella hoituu monen muunkin tunteen ilmaisu kuin vaan tykkäämisen. Ah kuinka helppoa se nyt onkaan, säästää aikaa. Se olikin aivan liian vaivalloista hämmästellä, surra, ihastua,vihastua noin niin kuin ihan kokonaisin sanoin. Kaivella nyt joka kirjain erikseen ja pohtia miten tämän tunteen nyt ilmaisisi ja jos vielä halusi värittää tunteilua niin siihen piti kaivella joku kiva naama, kukka tahi sydän. 

Itse olen pudonnut täysin somemaailmasta facebook ja blogit on ainoa jota käytän, harkinnut olen muitakin. Harkinnut siksi että haluan vielä olla ihan livenä läsnä. Läsnä lapsilleni, perheelleni ja ystävilleni. Liian usein huomaan jo näiden kahden yhteisön käytön kanssa läsnä oloni lipsuvan. Itse yritän käyttää somea vain iltaisin kun muut nukkuvat tai kun läsnäoloani ei kaivata. Tällä hetkellä muut nukkuvat ja edes seniili koiramme ei kaipaa läsnäoloani. Vinkunasta päätellen on nukkumatti laittanut jonkun jännän pätkän koiruudelle tälle iltaa pyörimään.

 Itse olen tätä ihmistyyppiä

”  Kyllä maailma on muuttunut, ei sitä meinaa perässä pysyä.”

” Ennenvanhaan kaikki oli niin paljon paremmin.”

Sanottakoon tähän väliin kuitenkin nyt se että olen 80 luvun lapsi. 80 luvut lapsi ei klikkaillut muuta kuin kaverin ovikelloa. ”Silloin vanhaan hyvään aikaan.” 

” Maailma muuttuu Eskoseni”

Saa tykätä, syyllistyn siihen itsekin <3