alkusanat
Jo vuosia päässä pyörinyt ajatus päiväkirjasta, johon voisi kirjoittaa ajatuksia ja arjen taistoja ylös. Pitkään monologeja pitäneenä sitä alkaa kaipaamaan vastakaikua ja kiekasua, mitä toivon löytäväni tämän blogin kautta. Nykyelämän kiireissä toisin sanoen elämän ruuhkavuosissa (ilmaisu jota inhoan ruuhkavuodet) jää väkisinkin ystävyyssuhteet hieman vähemmälle huollollle. Koskaan ei ole sopiva hetki soittaa ystävälle tai kun luulet hetkesi koittaneen tartut puhelimeen ja kilautat kaverille kuuluu samassa jostain ”äitiiiii, äitii mä haluun…., äitii mis…, äitiii tuu pyyhk…, äiti äiti ja tämä ei lopu ennen kuin suljet puhelimen. Jo tästäkin syystä kun niin sanottu avautuminen ystäville on lapsi lukumäärän lisääntyessä jäänyt vähemmälle niin näkisin tämän blogin omanlaisena terapia muotona.
Elämää tällä hetkellä tosiaan pyörittää kaksi eläväistä poikaa,vauva,aviomies ja seniori koiramme. Tähänkin soppaan sotkeutuu usein myös lähisukumme suuret soppakauhat, jotka omalta osaltaa antavan lisämaustetta eläämme.
Taisto henkisen ja fyysisen kasvun kanssa käy välillä rankaksi, johon luulen saavani apua blogistani. Suurinta taistoa lastenikasvun lisäksi käyn tällä hetkellä tuon niin rakkaan, ihanan ja petollisen ystäväni sokerin kanssa jonka olen antanut hallita elämääni jo liian kauan. Tuon suhteen päättäminen tai edes kohuuden rajoissa pysyminen olisi suotavaa.
Hyvän sarkasmin omaavan míehen kanssa eläminen tuo väriä arkeen. Tämäkin harrastus oli tarkoitus pitää míeheltäni salassa koska tiesin saavani kuulla nuo ivalliset kommentit virne naamalla ja sieltähän ne tuli ”Äiti aloittaa blogin, tosikertomuksia havumetsien maasta. ” ja paljon muuta. Onneksi vielä osaan ja jaksan nauraa itselleni, se on taito joka auttaa tämän Kiljusen Herrasväen kanssa elämistä. Mieheni mielestä meille nauraa kohta naurismaan aidatkin mutta katsotaan kuka nauraa, milloin nauraa, kenen kanssa ja parhaiten. Toivon että nauramme kaikki yhdessä. Tervetuloa lukemaan blogiani kohtalotoverit, toisinajatteliat ja satunnaiset selailijat.
.