On varmastikin vaikeaa ymmärtää riippuvuutta ellei ole omakohtaista kokemusta, miten jokin voi koukuttaa ihmisen pahemman kerran.

Ensimmäisen herättävän kokemuksen sokeririippuvuudesta koin esikoiseni syntymän jälkeen. Jo raskaus aikana sokeri vei minua täysin, synnytyksen jälkeen ystävyytemme syveni ja muuttui riippuvuudeksi. Lapsen syntymän jälkeen oli tapanani mussuttaa herkkuja samalla kun lämmitin lapselle maitoa. Esikoiseni ei ollut mikään kauhean hyvä nukkumaan öitä joten sain hyvin pidettyä itseni hereillä sokerin avulla. Yritin kovasti olla ostamatta kotiin mitään makeaa että pääsisin eroon näistä yöllisistä sokeripiikeistä. Eräänä yönä maidon lämmitys reissulla se taas iski, ylitsepääsemätön himo. Päässä pyöri vain yksi ajatus, pakko saada sokeria. Kädet kolusivat kaapin pohjia epätoivoisena etsien jotain makeaa. Vihdoin löytyi jotain joka taltuttaisí himoni. Tartuin nomparelli purkkiin. Samalla kuin micro piipitti maidon valmistumista, seisoin keittiössä suu apposen ammollaan ja ravistelin viimeisetkin nomparellit purkista suuhuni. Helpottuneena sokeriannoksesta tämä hamsteri paineli syöttämään vauvaa, posket pullollaan nomparelleja. Huh huh meinasi olla täpärällä!

Viimeisimmän aallon pohjan koin joitain viikkoja sitten yhden viikonlopun aikana. Olimme lauantaina käyneet lasten kanssa karkkiostoksilla, itse kerrankin tietenkin jätin makeiset kauppaan. Ilta koitti ja suurin osa perheestämme oli jo untenmailla. Valveilla olivat vain minä, keskimmäinen lapsemme  ja järkyttävä sokerinhimo.

Kuuleppas jokos söit sen suklaa levyn jonka ostimme kaupasta?

Ee en.

Jaa no mihinkäs mahdoit laittaa sen?

En mä tiä.

Mitenkä niin et tiiä?

No ku se vaan hävis johkii tuolt keittiöst.

Hävis…… mitenkä niin hävis?

Tässä vaiheessa meinasin jo joutua paniikin valtaan. Kuka on voinut viedä lapselta lauantai karkit? Vauhdilla hyppäsin ylös sohvalta ja kiirehdin keittiöön etsimään tuota kadonnutta suklaa levyä, eikä jälkeäkään. Tässä kohtaa hermoni meinasi pettää jo täysin kunnes lamppu välähti. Tällä pienellä miehellähän on isoveli, jospa hänellä olisi jotain tekemistä asian kanssa. Vaivihkaa siinä aloin ehdottelemaan pienemmälle veljeksistä että mitäpä jos se onkin eksynyt veljesi huoneeseen. Pikkuvelihän oli heti juonessa mukana ja eikä aikaakaan kun kaivoimme yhdessä taskulamput esiin ja lähdimme tekemään salapoliisityötä. Taskulamput yössä vilahdellen hiippailimme kohti isoveikan huonetta etsimään kadonnutta suklaa levyä. Kuinka ollakkaan sieltä se löyty, suklaan tuoksuun tottunut nenäni sai äkkiä vainun kaapissa piileksivästä suklaalevystä. Halleluja! Helpottuneena suklaan löytymisestä palasimme lapsen kanssa takasin olohuoneeseen nauttimaan aarteestamme. Nautinto taisi suklaasta jäädä vain minulle koska lapsi oli niin jännittynyt ja innoissaan yöllisestä salapoliisi ”leikistämme” että unohti kokonaan suklaan. Seuraavana aamuna kävin lasten kanssa keskustelun, kuinka ei ole oikein ottaa toiselta mitään ilman lupaa.

Sunnuntai iltana se iski jälleen, hillitön himo. Nyt olin yksin koko puu perhe nukkui, hereillä oli vain minä ja himoni. Rapistelin käsissäni eilis illan saaliin tyhjää käärepaperia. Silmissäni alkoi vilahdella valokeiloja ja verkkokalvooni piirtyi hämärä kuva toisestakin suklaalevystä. Ennen kuin ehdin edes kunnolla tajuamaan mitä olin tekemässä, hiippailin taas taskulamppu kourassa kohti vanhimman lapseni huonetta. Tällä kertaa en salapoliisin vaan rosvon rolissa. Kolusin laatikoita ja kuinka ollakkaan muistikuvani ei pettänyt tälläkään kertaa. Sanoin itselleni että ihan vain pari palaa, jep niin aina. Pää rintaan painuneena suupieliä pyyhkien lontustin kohti keittiötä hävittämään todistusaineistoa, syvälle roska astiaan.

Aamu koitti ja mieltäni painoi viimeöiset tapahtumat,  päätin hakea lohtua mieheni kainalosta. Nolona hakeuduin hänen läheisyyteensä ja kerroin edellis yön tapahtumat. Kysyin itseltäni kuka tekee tälläista? Kuka hiippailee yöllä omassa kodissaan, taskulampunvalossa karkkivarkaissa. Sinä aamuna ei enään keskusteltu siitä miksi ei saisi ottaa mitään toiselta ilman lupaa, muistin kyllä läksytyksen antaneena miksi niin ei saisi tehdä.

Mitä tästä sitten opin?

En enää jätä lauantai nameja ostamatta!