Älä kysy sitä, ole kiltti!

Mi(i)nusta

Minä painiskelen ylipainon kanssa, se on totuus. Olen kirjoittanut aiheesta aika tyhjentävästi aiemman blogini postauksessa Tyytyväinen ei koskaan? joten en tässä taustoita asiaa sen kummemmin. Kesällä päätin olla laihduttamatta. Ajattelin että kenties paino putoaa huomaamatta kun en keskity siihen lainkaan.Ei se paino pudonnut, päin vastoin. Hassua asiassa on etten itse huomaa olenko lihonnut vai laihtunut. Kärsin ns. läskisokeudesta siinä mielessä. Olen ollut tyytymätön jo kauan ja katastrofin suuruus vain kasvaa :D

Paino-ongelmiani ei voi hyvällä omalla tunnolla kutsua taisteluksi. Minä en ole tehnyt kaikkeani näiden kilojen karistamiseen vaikka kaikenlaista olen yrittänytkin. On kausia jolloin en ole oikeastaan tehnyt juuri mitään. On myös kausia jolloin olen todella sinut kilojeni kanssa. Valitettavasti nyt ei ole sellainen kausi, vaikka kaikki muu elämässäni onkin mitä parhaimmin päin. Työt sujuvat, olen tehnyt uusia aluevaltauksia rakastamissani ammattiliittohommissa ja mikä tärkeintä minun ei tarvitse hävetä ulkonäköäni poikaystäväni edessäni, hän kertoo toistuvansa pitävänsä minua kauniina juuri sellaisena kuin olen. Lisäksi tunnen itseni terveemmäksi kuin vuosiin sairastamastani fibromyalgiasta huolimatta.

Mutta kehoani olen taas viime aikoina alkanut häpeämään. Muutamalta taholta hienovarainen (ja ei niin hienovarainen) kysymys; "Oletko raskaana? Alkanut synnytystalkoisiin? Mietittiin porukalla... " ja itseinho on valmis. En ymmärtänyt että pari kesäkiloa saisi huhumyllyt liikkeelle. Luonnollinen kysymys tuoreessa parisuhteessa olevalle sopivan ikäiselle naiselle. Sitä sattuu. Mutta tällä hetkellä ajatus tulevista sosiaalisista tilanteista ahdistaa minua. Toivon todella ettei minulta taas huomenna kysytä samaa. Pelkään, että kaikki tapaamani ihmiset pohdiskelivat asiaa vaikkeivat mitään sanoisikaan. Minä EN ole raskaana! Kysymys on kiusallinen kaikille läsnäolijoille eikä mielestäni korrekti silloinkaan kun vastaus on myöntävä. Mietin miltä tuntuu niistä naisista joilta asiaa kysytään vaikka aihe satuttaa enemmän kuin minua, esimerkiksi lapsettomuuden vuoksi. 

Siitä huolimatta että varmaan puoli maailmaa kärsii ylipainosta, on aihe hyvin arka kun on kyse omasta kehosta. En ole varmasti miettinyt ikinä minkään kuvani julkaisemista niin paljon kuin tätä ja olen luopunut ajatuksesta monta kertaa. Mutta minä teen sen vaikka hirvittää. Tästedes kieltäydyn olemasta huonompi kilojeni vuoksi. Uskon että voitan häpeän kun en enää yritä piilotella. Joten tässä minä olen, BMI 30, ei raskaana.

 

Kommentoi