Mengelen patologina Auschwitsissa

Miklós Nyiszlin Mengelen patologina Auschwitzissa oli vuonna 1946 ensimmäinen muistelma siitä mitä Auschwitzissa todella oli tapahtunut. Kirja on suomennettu vasta tänä vuonna ja kertoo juutalaisen patologin kokemuksista Mengelen alaisuudessa, hänen nähdessä samalla myös läheltä sonderkommandojen elämää Auschwitzissa.

Krematorion yhteydessä oli sonderkommandojen asuntola, Nyiszlin työhuone ja hänen (asuin)huoneensa. Olot olivat paremmat kuin perusleirin alueella, mutta hän tiesi tehtävässä aloitettuaan, ettei tulisi selviämään hengissä kertomaan tarinaansa koskaan kenellekään. Auschwitzissa työskenteli yhteensä yli 2000 sonderkommandoa, joiden tehtävä oli huolehtia toisten vankien tappamisessa ja ruumiiden hävittämisessä (huolimatta siitä oliko näiden joukossa heidän omia vanhempiaan, lapsiaan, sisaruksiaan tai tuttujaan). Joka neljäs kuukausi vanhat teloitettiin, uudet nimitettiin tilalle, heidän ensimmäisenä tehtävänään polttaa vanhojen sonderkommandojen ruumiit.

Kirja oli karua luettavaa niin kuin monet muutkin Auschwitzin keskitysleiristä kertovat, mutta hirveän tarkkaan ei onneksi Mengelen ihmiskokeista kerrottu, odotin pahempaa. Jollain tavalla kirjassa edes vähän inhimillisyyttä toi hirveään työhön se, että olosuhteet näillä ihmisillä oli muita paremmat. Toisaalta myös Nyiszli mietti suhdettaan leirin muihin lääkäreihin, että leirin olosuhteet olivat murentaneet näiden ihmisparkojen optimistisuuden vähä vähältä ja hän oli luopunut siitä kerrasta, sillä hetkellä kun astui krematorion porteista sisälle ja tiesi, että eläisi enää 4 kuukautta, silti hän jaksoi yrittää tsempata toisia ja myös valehdella leirin muille vangeille, ettei kaasuttamista tapahtunut, koska halusi suojella heitä siltä tiedolta.

Jonkun aiemmankin kirjan olen lukenut liittyen sonderkommandojen tehtäviin, tuli tuossa yhtenä päivänä vastaan kirja nimeltään Sonderkommando – tarinani Auschwitzsista, en ole varma onko se se, mutta täytyy vaikka lukea, jos kyseessä on eri kirja.