Confidence, Cohen!

Miksi itsensä ylittäminen on niin vaikeaa?

Miksi pystyn kuitenkin ylittämään itseni niin monissa asioissa, mutten tässä?

Miksi toisen kainaloon tunkeminen tuntuu mahdottomalta tehtävältä?

Miksi toisen kylkeen liimautuminen jää aina haaveeksi?

Miksi toisen pussaaminen kuulostaa utopistiselta ajatukselta?

Miksi odotan aina vähän liian pitkään?

Miksei ikinä ole ”hyvä hetki”?

Miksi en kykene ilmaisemaan ihastustani ”normaalilla” tavalla?

Miksi ne OIKEAT sanat eivät tule ulos?

Miksi tarvitsen rohkaisuryypyn (tai pari?)

Miksen saa sitä kenet haluan?

Miksi mietin miehiä vaikka olen päättänyt olla miettimättä?

Miksi etsin suurta rakkautta vaikka olen päättänyt olla etsimättä?

Miksi jotkut asiat eivät ikinä muutu?

Miksi odotan sen toisen aloitetta? Miksi se tekisi aloitteen jos minäkään en tee?

Onko se aloite ihan pakko tehdä?

Miksen osaa olla oma itseni?

Miksi ajattelen liikaa?

Miksi matkustan maailman ääriin rakkauden toivossa, enkä sitten saa suutani auki?

Mikä tässä on niin perkeleen pelottavaa?

Mikä tässä on niin helvetin vaikeaa?