10 asiaa minusta
Kun viime kuussa aloitin bloggaamaan, hyppäsin suoraan juttuihin. Ajattelin, että kuka ikinä sattuisi blogiini eksymään oppisi pikkuhiljaa tuntemaan minut tekstieni kautta. Silti, pieni esittelykummitus jäi lurkkimaan mieleni perukoille, ja nähtyäni muutaman vastaavanlaisen postauksen päätin itsekin kirjailla ylös muutaman hauskan* (*terms and conditions apply) seikan itsestäni.
- Unelmanani olisi asua joku päivä Lontoossa, ainakin jonkin aikaa. Olen matkustanut Lontooseen useaan otteeseen, enkä usko kyllästyväni kaupunkiin ikinä, se vaan on niin ystävällinen, vivahteikas ja kaunis.
- Rakastan kahvia ja kahviloita. Matkustaessa mun ehdoton lempparijuttu on löytää mukava kahvila ja vain fiilistellä, katsoa ohikulkevia ihmisiä ja kuvitella elämää siellä, missä milloinkin satun olemaan. Myös lähikahvilani ovat ahkerassa käytössä. Kahvilasta tilaan melkein aina cappuccinon – tai sitten sen övereimmän kermavaahto-oreokeksi-suolainentoffee-banaani-kissanminttu-efraimintytär-kaloripommilaten mitä listalta sattuu löytymään. Ja jos sille linjalle lähdetään, niin myös juustokakku on aika must.
- Huonoihin tapoihini kuuluu se, että olen ärsyttävä ja käytän finglishiä puheessani ihan liikaa. Entisen enkunopiskelijan rasittavia paheita.
- Olen valtaisa brittikomediafani ja yksi lemppariajanvietetavoistani on käydä katsomassa stand upia.
- Viime aikoina olen kiinnostunut kauneudenhoidosta ja joogasta. Yoga with Adriene -kanava YouTubessa on ollut ahkerassa käytössä. Meikkaamisesta taas on tullut minulle oikeastaan terapeuttista.
- Mulla on paniikkihäiriö, joka vaikeuttaa elämääni ajoittain aika paljon ja ajoittain ei lainkaan. En toivoisi tätä kenellekään, mutta kovin yleistä kai se on. Aloittaessani tämän blogin ajattelin, etten aio piilotella tätä osaa itsestäni; elämä ei kuitenkaan ole aina pelkkää kiiltävää julkisivua ja ruusuilla tepastelua. Välillä on vaikeaa – välillä on paskaa. Mutta sieltä paskasta voi nousta, ja jos minä siihen pystyn niin sitten pystyy kuka vaan!
- Vaatekaappini on täynnä mustaa. En tiedä miksi, mutta musta versio lähtee jokaisesta vaatteesta mukaan vaan niin paljon kivuttomammin kuin värilliset vaihtoehdot. Kerran odotellessani bussia joku mies kävi sanomassa mulle, että satanismi ei ole siistiä. Silloin ajattelin piristää värimaailmaani hiukan, mutta se prosessi on edelleen käynnissä… Hitaasti mutta varmasti.
- Tykkään kukista, mutta tapan kaikki joihin kosken. Olen vihertumpelo. Pisinpään pysyi elossa pieni punalehti, joka sinnitteli melkein vuoden. Olen aina pitänyt taitoa pitää kukkia elossa aikuisuuden merkkinä, ja punalehden myötä luulin sen jo koittaneen – mutta näköjään vielä on matkaa.
- Olen ajoittainen erakko. Joskus saattaa mennä viikkoja, etten näe ystäviä, enkä jaksa vastailla WhatsApp-ryhmiin. Onneksi minulla on ystäviä, jotka ymmärtävät tämän puolen minusta ainakin jossain määrin.
- Tämä tieto järkyttää läheisiäni aina: en ole nähnyt ainoatakaan Disney-elokuvaa, paitsi Leijonakuninkaan, jonka kävin katsomassa aikuisiällä sen tultua uudelleen elokuviin 3D:nä. Meillä katsottiin lapsena Muumeja.
Ihanaa kesän alkua! Toivottavasti aurinko yllättää meidät pian ☼
Elina