Helsinki Puppy Parade!
Eilen minut saattoi löytää aurinkoisesta Helsingin Kaivopuistosta, istumassa kostealla nurmella hiekkatien vieressä, hymy herkässä. Kymmenet ja taas kymmenet koirat kirmailivat ohitseni. Välillä sain rapsutella jotakuta nuuhkaisijaa. Helsinki Puppy Parade, toisin sanottuna ihan paras keksintö kuunaan, oli käynnissä.
Ei kiirettä minnekään.
En äkkiseltään keksi parempaa tapaa viettää päivää kuin katsella ohikulkevaa koiraparaatia. Tokaisinkin miehelleni, että tämä on minulle paljon parempaa viihdettä kuin ainaiset Puolustusvoimien kalustoesittelyt. 😀
Päivän saaliiksi jäi monta mukavaa koirakohtaamista ja monen monta toinen toistaan epäskarpimpaa koirakuvaa puhelimen muistiin. Oli ihan mahtavaa huomata, miten hyväkäytöksisiä kaikki paikalle tulleet koirat olivat – en huomannut yhtäkään ärhentelyä koko paraatin aikana.
Yksi mun lempparihetkiä oli, kun eräs nainen vei pörröisen koiransa lasten silitettäväksi ja takaani kuului: ”Aina vaan lapsille! Minä olen aikuinen, mutta kyllä minäkin haluan koiraa koskea!” :D
Ainoa huono puoli, jonka Puppy Paradesta keksin, on että ihmisiä oli aivan valtavasti, ja paraatin varrelta oli vaikea löytää paikkaa, josta lyhyt ihminen koirat näkisi. Alussa pisti vähän sapettamaan, kun joku tyyppi eturivissä mainosti, että tapahtuma on turha sillä koiria näkee koko ajan muutenkin (mene sitten pois sieltä eturivistä, tollo). Mutta lopulta vuoroni tuli päästä eturiviin ja nautin tapahtumasta täysin siemauksin.
Olen hyvin koirarakas, mutta omaa koiraa minulla ei ole, sillä en usko koiran sopivan nykyiseen elämäntilanteeseeni. Olen kuitenkin se tyyppi, joka nähtyään koiran kadulla keskeyttää minkä tahansa keskustelun supisemalla yhtäkkiä joo, mutta näitkö sä ton koiran.
Minut voi tiivistää hyvin tähän tviittiin, joka on siskoltani lainattu, mutta kuvaa minuakin enemmän kuin hyvin:
Seuraava Puppy Parade on ensi keväänä, ja suosittelen sitä todella kaikille, jotka haluavat tuijottaa muiden koiria kerrankin ihan luvan kanssa!