Vappu ja Tallinna, day two

Toiseen päivään Tallinnassa heräsin unenpöpperöisenä puolen tunnin torkutuksen jälkeen. Joskus se, että saa nukkua vielä ylimääräisen puolituntisen on loman suurinta luksusta. Ulkona paistoi aurinko, ja runsaan aamiaisen jälkeen oli aika lähteä tutkimaan yläkaupunkia, eli kiipeämään Toompean mäkeä.

Ennen Kiek in de Kökin vartiotornia vierailimme Neitsyttornissa, joka sijaitsee ihan Kiek in de Kökin vieressä. Vaikka Neitsyttorni sinänsä on samaa muuri-torni-helahoitoa kuin Kiek in de Kök, molemmissa torneissa operoi oma museonsa, ja pääsymaksua vastaan saatu tarralappu on syytä pitää hyvin näkyvillä ilmaistakseen, että on todella maksanut pääsymaksun oikeaan paikkaan. Oma tarralappuni tietysti tarttui hiuksiini eikä ollut näkyvillä, josta sain virolaiseen tyyliin suorasukaista (ei kuitenkaan tympeää) palautetta. Kiek in de Kökin vierailu olisi myös hyvä varata etukäteen, tosin ainakin näin suurimman turistisesongin ulkopuolella meidät päästettiin kyllä sisään ilmankin. Bastionin tunneleihin sen sijaan ei ollut pääsyä ilman opastettua kierrosta, joka olisi alkanut vasta kaksi tuntia myöhemmin, joten jätimme sen tällä kertaa väliin.

Tähän väliin tunnustus: pelkään linnoissa ja torneissa usein nähtäviä huonokulkuisia kierreportaita, varsinkin ylöspäin mennessä. Etenkin pelkään niitä silloin, jos on noustava monta kerrosta kerralla – minuun iskee herkästi pakokauhu siitä, loppuvatko portaat ensinkään… Matkakumppanin kannustuksella (”Huipulla on kahvila!”) saavutin kuitenkin ylimmän kerroksen. Ja kahvila oli, totta kai, suljettu.

Näköalat olivat kuitenkin kiipeämisen arvoiset. Kiek in de Kökin tornista oli hienot näkymät kaupungin yli, ja aurinkoinen päivä kruunasi komeuden. Lisäksi tornin näyttelyt olivat sopivan mielenkiintoisia. Täällä tosiaan kannattaa käydä, jos mielii saada kuvaa Tallinnan historiasta ja nähdä samalla hienoja näköaloja – ja jos kaipaa pientä reisitreeniä matkailun lomaan. :)

Tonne mä kiipesin. Hui.

Seuraavaksi halusimme kahvia! Ja koska minä olen pieni sokerihiiri ja pienellä vatsalaukulla varustettu ihminen, jonka pitää saada mahantäytettä joka väliin, haaveilin myös jäätelöstä. Heti Kiek in de Kökin vierustoilta löytyikin soma jääkiekkoaiheisin koristein varustettu ravintola/kuppila, joka vaikutti kovin suomalaiselta seinällä roikkuvine Selänne-paitoineen kaikkineen. Kelpasi minulle! Lisäksi sieltä sai aivan täydellisen ihanaa mutakakkua kahdella jäätelöpallolla ja marjasoseella. Ah. Lemppariasioitani matkailussa onkin aina pysähtyä kahville johonkin kivaan paikkaan. Ne on niitä ”tartu hetkeen” asioita matkoissa, jotka oikeasti jäävät mieleen.

Toompealla on kaksi näköalapaikkaa, josta voi tiirailla yli kaupungin: Kohtuotsa ja Patkuli. Suuntasimme kohti Kohtuotsaa – ja päädyimme Patkulille. Näkymät olivat silti hienot, suosittelen! Kattokaa ny! Takkia piti tässä kohtaa vetää päälle, sillä mereltä tuuli, vaikka päivä oli muuten tosi aurinkoinen ja ihanan lämmin.

Seuraavaksi suuntasimme Kalamajan läpi sataman Lentomuseoon, jossa on kaikkea merenkäyntiin liittyvää tilpehööriä hauskasti ja kiintoisasti pällisteltävänä. Tämä olisi varmasti aivan ykköskohde perheille! Lentomuseossa pääsee muun muassa vanhan sukellusveneen sisään, katselemaan veneitä, kävelemään pätkän virtuaalitodellisuutta, ja käymään jopa aiheeseen sopivasti sisustetussa vessassa. 

Tämän reissun jälkeen sain tahtoni läpi ja jatkoimme matkaa bussilla keskustaan. Jalkapohjat todella tarvitsivat jo taukoa :D Vanhassa kaupungissa päätimme mennä syömään suoraan sanottuna turistirysältä näyttäneeseen Olde Hansaan, joka on keskiaikaisia perinteitä ja reseptejä ruoissaan kunnoittava ravintola. Sisäänheittäjiä parveili joka puolella keskiaikaisissa asusteissaan, mutta he eivät olleet lainkaan ahdistavia, päinvastoin he olivat äärimmäisen mukavia, ja antoivat meille rahanarvoisia etuja (siis ilmaiset tervetuliaissnapsit). Eli jos aiotte Olde Hansaan syömään, kannattaa pysähtyä hetkeksi ulkopuolelle selailemaan menua.

Sisältä ravintola oli mukava yllätys – kaunis ja kynttilöin valaistu. Sisällä vastassa oli lisää keskiaikaisiin asuihin pukeutuneita työntekijöitä, jotka olivat aivan ihastuttavia pysyessään roolissaan koko ajan ja iloisesti. Vaikka ruoka ei mitään maailman halvinta olekaan (verrattavissa johonkin suomalaiseen perusraflaan, Rosson tai Amarillon tasoa), rahaansa käyttää ruoan ja juoman lisäksi myös ainutlaatuiseen elämykseen. Tätä kannattaa kokeilla, vaikka vain kerran. Itse aiomme mennä uudestaankin. Erityissuosituksena mainitsisin tumman hunajaoluen – kuulostaa eksoottiselta, mutta oli ruuan kanssa yllättävän miellyttävää.

Olde Hansan pytinki on varmasti tuttu kaikille Tallinnassa hortoilleille ainakin ulkoa päin. Ja sisällä keskiaikainen maisema jatkuu:

Tämän jälkeen menimme hotellille lepäämään, ja mies sammui kuin saunalyhty. Itse kihisin vielä intoa käydä tutkailemassa Tallinnaa ja halusin vielä löytää jonkun kivan kahvilan, koska tiesin että seuraavana päivänä aikaa siihen ei enää olisi. Lopulta sainkin tahtoni läpi ja kävimme vielä katsastamassa Tallinnan parhaaksi äänestetyn kahvilan torin kupeessa (sellainen kellarityyppinen), joka olikin erikoinen ja mukava kokemus. Ei silti päivitä Maiasmokkia.

Mitkä on teidän best of -kohteita Tallinnassa? Seuraavilla reissuilla aiomme itse käydä katsastamassa vielä ainakin eläintarhan, mutta kaikki vinkit otetaan avosylin vastaan. :)

Jätän teidät tämän tallinnalaisen suurajattelijan sanoihin:

#SAME

 

♥ Elina