Nöyryydestä ja kritiikistä

Nöyryys on oikeasti minulle haastava aihe. Huomaan joskus, että oikeassa elämässä minun on vaikea olla yhtä nöyrä kuin toivoisin olevani. Saatan kokea, että minua vastaan hyökätään, kun joku ideologiani tai muu minulle tärkeä asia haastetaan, vaikka olisi ensiarvoisen tärkeää pysähtyä ja kuunnella, mitä toisella on sanottavanaan.

Mielestäni nöyryys on osittain sitä, että pyrkii ymmärtämään eri ihmisten erilaiset näkökulmat – ja heidän lähtokohtansa niihin. Se ei tarkoita, että olisi pakko olla samaa mieltä. Silti, monesti keskustelu on paljon hedelmällisempää kun molemmat keskustelijat arvostavat toistensa näkemyksiä ainakin kuuntelemalla tai lukemalla ne ajatuksen kanssa. Silloin voi arvaamattaan oppiakin jotain.

Viime aikoina olen huomannut useissa blogeissa ja vlogeissa valitettavaa vastakkainasettelua. Suosittu bloggaaja on se, joka on ”oikeassa” kulloisestakin käsittelemästään aiheesta. Pahimmassa tapauksessa hän kieltäytyy ottamasta vastaan täysin asiallisesti jätettyä palautetta tekstistään, joka on voinut olla monen muun mielestä problemaattinen.

Minun on vaikea ymmärtää tätä. Henkilökohtaisuudet ja haukkuminen ovat asia erikseen, mutta mielestäni asiallinen palaute ja kritiikki tulisi pystyä ottamaan vastaan ja käsittelemään ilman, että siitä loukkaannutaan. Ei meistä kukaan tiedä kaikkea kaikesta, ja joskus se mun oma mielipide saa jonkun näytön toisella puolella näkemään punaista.

Näinä hetkinä olisi hyvä kyetä haastamaan itsensä: tiedänkö todella tästä aiheesta tarpeeksi? Molempien osapuolien olisi tärkeää yrittää ymmärtää toista osapuolta, vaikkei se aina mahdollista olisikaan.