Koirakuume (+Hilma)
Tänään pääsen esittelemään teille maailman parhaan (pääsiäis)koiran, Hilman.
Hilma on sisareni ja hänen miehensä Shiba Inun pentu, jonka he saivat muutaman mutkan jälkeen kotiin joulukuun lopussa. Sen lisäksi että pentu on suloinen kuin mikä, Hilma on uskomattoman rauhallinen, hyväkäytöksinen ja älykäs, valloittava luonne. Kertakaikkiaan Hilma on ykkössyys siihen, että mulle on noussut kuumeista itsepintaisin, koirakuume.
Oon se tyyppi, joka voi tuntikausia katsoa instagramista koiravideoita leveä hymy naamallaan, pysähtyäkseen vain välillä tökkäämään näytön jonkun naaman eteen. ”KATO NYT SITÄ.”
Edes sisareni tarinat siitä, miten dramaattinen luonne shiba voi olla (huutaa kuin päätä leikattaisiin, kun sille päälle sattuu), tai muistot siitä, kun kotona oli nuorena koiranpentuja (pissaa kaikkialla), eivät ole hillinneet intoani hankkia oma pentu. Olisi ihanaa ulkoilla oman koiran kanssa, lampsia ympäri Lappeenrantaa. Osa-aikaisissa töissä mulla olisi myös hyvin aikaa kouluttaa pentua ja viettää sen kanssa aikaa.
Yritän hokea itselleni, että nyt ei ole oikea aika hankkia koiraa. Elämäntilanteeni on epävarma ja tuloni ovat pienet. Lisäksi koetan tänä vuonna onneani yhteishaussa muutamalle eri paikkakunnalle, eli arkeeni saattaa suhteellisen lyhyessä ajassa tulla suuria muutoksia, joita koiran kanssa olisi vaikeampi toteuttaa. Ei toki mahdotonta – mutta haastavampaa.
Silti… Kattokaa ny. On se vaan ihastuttava.
Vielä joku päivä.
Hilman kasvua ja seikkailuja voi seurata instagramissa @hilmatheshiba
(ja mua @sarcasticsharks!).