Antti Tuisku ei ole seksuaalista suuntautumistaan velkaa kenellekään
– Kiinnostaako se oikeasti, kysyy Antti Tuisku, kun tuntematon vaatii häntä paljastamaan seksuaalisen suuntautumisensa.
Iltalehden referoima artikkeli Helsingin Sanomien jutusta nousi eilen Iltalehden päivän luetuimmaksi artikkeliksi, eli lienee selvää, että aihe kiinnostaa. Seksuaalisuudestaan jo vuosia vaiennut Tuisku on varmasti tahtomattaan luonut mediaseksikkään mysteerin, jonka kaikki haluaisivat päästä ratkaisemaan. Toiset päästäkseen kehuskelemaan, että tiesivät aina. Toiset yllättyäkseen suuntaan tai toiseen. Fanit saattavat myös hakea räväkästä Tuiskusta rohkeaa LGBT-esikuvaa itselleen.
Antti Tuisku – eikä kukaan muukaan – ole kuitenkaan seksuaalisuuttaan velkaa kenellekään. Se, että hän on julkisuuden henkilö ja paljon esillä varsinkin nyt uudistuneen Idolsin myötä, ei tarkoita sitä, että Tuiskun tarvitsisi avauta yksityiselämästään niin Helsingin Sanomille kuin kadulla hänet pysäyttävälle fanillekaan. Helsingin Sanomille hän kertoo haluavansa suojella lähipiiriään julkisuusmylläkältä. Siihen hänellä on täysi oikeus, eikä yksityiselämästä vaikeneminen tee hänestä pelkuria.
Seksuaalinen suuntautuminen on jokaisen oma asia. Julkkis tai ei, meillä kaikilla on oikeus olla joko avoimia tai vaieta seksuaalisesta suuntautumisestamme. Helsingin Sanomien haastattelussa Tuisku toteaa, ettei hänellä ole tarvetta lähteä alleviivaamaan seksuaalisuuttaan, koska se on asia, jolla ei pitäisi olla mitään väliä. Hän itse ei koe tarvetta määrittää muita ihmisiä heidän seksuaalisuutensa perusteella – miksi muut sitten haluavat määrittää hänet sen kautta?
Minusta on ensiarvoisen tärkeää, että kaikkia seksuaalisia suuntautumisia ja sukupuoli-identiteettejä normalisoidaan mediassa, jotta asioiden kanssa mahdollisesti kamppailevat ihmiset saavat tukea ja uskallusta olla omia itsejään. Silti mielestäni on surullista, että vielä 2010-luvun loppupuolella Suomi on niin heteronormatiivinen maa, että ihmiseltä joka ei täysin sovi ennakko-odotuksiin tivataan selitystä, vaikka hän ei sitä selvästi halua antaa – eikä ole velvoitettu siihen. Miksi meitä kiinnostaa niin paljon meille oikeasti tuntemattoman henkilön yksityiselämä? Onko Tuiskun tai kenenkään muunkaan seksuaalisella suuntautumisella oikeasti mitään väliä?