Farkunväriset farkut ja virkistystä Helsingissä
Tänä viikonloppuna siskoni otti minut vieraakseen Herttoniemeen. Suunnitelmat meillä olivat viikonlopulle hurjat: shoppailua, jääkiekkoa teeveestä, shoppailua, käynti Linnanmäen SeaLifessa, shoppailua, aamiaista keskustassa, rentouttavia kasvonaamioita, saunomista, hyvin syömistä (tai no ainakin pizzaa) ja shoppailua. Kaikki tuli tsekkailtua listalta! Ja säät ovat olleet aivan ihanat.
Ja kaikenlaista hurjaa tarttui mukaan. Yhden illoista pyhitimme itsemme hemmotteluun, ja saunomisen ohella testailimme Garnierin Respons Caring Maskia hiuksiin. Hintaa neljä euroa ja rapiat, ja kyllä se jotain mun takuille teki! Ei ihan turhake, mutta kampaamotuotteet olen silti todennut tehokkaimmiksi loputtomassa taistelussa takkupehkoa vastaan.
Testailimme myös Biorén Charcoal! pore stripit. Olen jo pitkään halunnut koittaa tämänkaltaista tuotetta, sillä nenäni ihohuokoset keräävät kaiken lian itseensä kilometrien säteeltä… Ja hei, voin suositella! Pääsi pieni ”oho” kun nyhdin stripin pois nenältä – tämähän ihan oikeasti toimi. Vautsivau. Paketilla oli hintaa 5,90 Sokkarilla ja sillä sai kuusi strippiä. Nämä ei muuten ole maksettuja mainoksia, ihan omat pennoset meni.
Sirkusta Tallinnanaukiolla. Ihan mahtava esitys!
Ostoskoriin eksyi tältä reissulta vaikka mitä. Ostin muun muassa ihkaensimmäisen Marimekko-ostokseni, nimittäin sen sellaisen kukkaron joita kaikilla on. Sain kangaskassin kaupan päälle. Ihan hyvä diili. Lisäksi kulutin rahaa New Yorkerissa crop toppeihin (vaikka en niitä usko hirveästi tulevani käyttämään, mulla ei ole vyötäröä), H&M:llä mustiin shortseihin (olen etsinyt mukavia jo pari vuotta), Tokmannilla Essenceen – ja niin edelleen.
Hurjin kaikista oli kuitenkin farkut.
Siis ihan vaan farkut, korkeavyötäröiset. Gina Tricotista, mallia Molly, hintaa noin kolmekymppiä.
Minulle tämä oli silti iso hetki. En ole omistanut sinisiä – siis farkunvärisiä – farkkuja vuosikausiin. Rehellisesti edelliset löytyi vaatekaapistani ala-asteen lopulla, reilusti yli kymmenen vuotta sitten. Sen jälkeen olen kulkenut mustissa, tai legginsseissä, punaisetkin löytyi ja vihreät. Mutta ei koskaan farkunvärisiä.
Nyt ne kuitenkin taas on. Olen viime aikoina ollut enemmän sinut sen kanssa, miltä näytän ulospäin. Olen tajunnut hiljalleen, että minun ei tarvitse piilotella itseäni. Että olen ihan hyvä näin, vaikka vatsa pömpöttää. Vaikka yritänkin tehdä töitä sen eteen, että olisin timmimpi – silti näinkin on hyvä. Farkunväriset farkut symboloi minulle kaikkea tätä, vaikka se hölmöltä kuulostaakin. Olen aina kuvitellut, että näytän niissä jotenkin väärältä, ja silti tuo ajatus väikkyy mielen perukoilla kun katson peiliin. Mutta silti. Ostin ne. Kesäiset ja raikkaat, siniset. Kun katson alaspäin, tuskin tunnistan itseäni. Hassu tunne.
Ihana viikonloppu. Rakastan Helsingissä sitä, miten joka kulmalta voi napata mukaan jonkun kivan juoman, jota kanniskella käsissä. Joo, meillä ei tuolla korvessa ole Starbucksia, eli käytin ihan liian paljon rahaa sinne, kiitos kysymästä.
Aurinkoista ja ihanaa uutta viikkoa kaikille!
Elina