”Ole lempeä itsellesi”
”Ole lempeä itsellesi.”
Kuulemme tätä lausetta nykyään joka tuutista. Maaretkalliot ja muut ihanat ja inspiraationaaliset julkisuuden psykologit ja life coachit hokevat sanoja syystä: olen kuullut ja ajatellut lempeyttä itseäni kohtaan varmasti satoja kertoja, mutta vasta tänään uskon todella tavoittaneeni, mitä sanoilla tarkoitetaan.
Olen viime päivinä ollut todella tiukka itseäni kohtaan. On turhauttanut makoilla flunssan kourissa olohuoneeseen asetetulla sairaspedillä (minä niiskutan ja köhin yömyöhään teekupin, Ibumaxin ja Netflixin äärellä, joten päätin antaa aikaisin heräävän miehen nukkua rauhassa). Olo on ollut kurja, mutta samalla takaraivossa on tykyttänyt ajatuksia siitä, kuinka joku muu varmasti tekisi täyttä työpäivää samassa olotilassa ja kuinka en taaskaan tee yhtään töitä saavuttaakseni jotain elämässä.
Olen jo pitkään kuvitellut olevani lempeä itselleni. Lepään kun väsyttää. Otan päiväunia tarpeeseen, hemmottelen itseäni kotispalla, käyn juomassa kupposen kahvia yksin, omien ajatusteni kanssa. Tänään, chailaten äärellä kauppakeskuksen huminassa, ymmärsin viimein jotain tärkeää.Ymmärsin, että lempeys itseä kohtaan on jotain ihan muuta kuin päikkärit, smoothie tai mikään muukaan itsen hemmottelu, jos sitä seuraavat itsesyytökset, katumus tai lamaantuminen.
Katselin ympärilleni kauppakeskuksen alehulinaa ja mietin kerrankin sitä, kuinka pitkälle olen tullut sen sijaan, että olisin syyllistänyt itseäni syystä tai toisesta. Vielä puoli vuotta sitten niinkin yksinkertainen asia kuin kuppi kuumaa yksin keskellä kauppakeskusta olisi ollut minulle lähestulkoon ellei totaalisen mahdoton paikka. Ihmisvilinä olisi auttamatta laukaissut paniikkikohtauksen – tai yksinolo. Ehkä jo kahvijonossa odottaminen olisi ollut liikaa.
Nyt, muutamaa kuukautta myöhemmin, minulla on vieläkin ajoittain vaikeaa, mutta istuessani siinä teeni kanssa ymmärsin olevani täysin rauhallinen. Suorastaan seesteinen. Pystyin keskittymään hetkeen ilman, että kauhuskenaariot piirtyivät mieleeni. Aikani ei kulunut laskiessani minuutteja siihen kun ei tarvitsisi enää olla yksin.
Olen tullut todella pitkälle. Joskus lempeyttä on tunnustaa itselleen, kuinka paljon onkaan kehittynyt.