Ole parempi kuuntelija
Kerroin aiemmassa postauksessa hakeneeni tämän vuoden yhteishaussa journalistiikan ja viestinnän tutkinto-ohjelmaan Tampereen yliopistoon. Viime päivinä olen lueskellut materiaalia, tehden artikkeleista itselleni muistiinpanoja. Mulle mieleisin on (ainakin tähän mennessä) ollut artikkeli Vuorovaikutus lähtökohtana (Isotalus & Rajalahti, 2017). Erityisesti minuun osui ja upposi osio, joka kertoo kuuntelemisesta: olen aina pitänyt itseäni hyvänä kuuntelijana, mutta artikkelin jälkeen olen joutunut miettimään asiaa uudelleen.
Ensinnäkin, kuuntelijoita on tietysti erilaisia, koska ihmiset ovat erilaisia. Artikkelissa kuuntelijaprofiilit on jaoteltu neljään erilaiseen:
- Ihmisiin suuntautunut kuuntelija
- Toimintasuuntautunut kuuntelija
- Aikasuuntautunut kuuntelija
- Asiakeskeinen kuuntelija
Ihmisiin suuntautunut kuuntelija pyrkii myötäelämään ja hakemaan kuuntelemalla yhteistä aluetta toisen kanssa. Koen itse olevani lähinnä tätä kuuntelijatyyppiä; minulle ei ole niinkään tärkeää päästää tehokkaasti asian ytimeen (toimintasuuntautunut) tai säästää aikaa (aikasuuntautunut). Osittain uskon kuitenkin minusta löytyvän myös asiakeskeisen kuuntelijan piirteitä, sillä koen puheen sisällön ja perustelut tärkeäksi.
Hyvä kuuntelija voi varmasti olla mitä kuuntelijatyyppiä vain. Mikä on tärkeämpää on kyky arvoida omia kuuntelutaitojaan ja pyrkiä kehittämään niitä.Tuntuu, että itse olen jämähtänyt tämän suhteen hieman paikoilleni. Minulla on myös läheisiäni raivostuttavia tapoja – kun minulle kerrotaan asiasta, josta en itse tiedä paljoa tai johon minulla ei ole oikein minkäänlaista otepintaa, puhelin kaivautuu taskun pohjalta käteen hämmästyttävällä vauhdilla. Kyllä mä kuuntelen samalla, on repliikki jonka olen päästänyt useampaan otteeseen Instagramin koiravideon pyöriessä silmieni edessä. 😀
Muita ongelmia omissa kuuntelutaidoissani on se, että mulla saattaa joskus olla ennakkoluuloja puhujaa kohtaan, mikä vaikuttaa myös siihen, kuinka kuuntelen asian. Ennakkoluuloista ja turhan nopeiden johtopäätösten vetämisestä pitäisi pyrkiä eroon.
Mulla on siis aivan selkeä kehittymistarve kuuntelijana. Kaikki varmaan toivovat, että heitä kuunneltaisiin hyvin ja ajatuksella, ja siksi pitää muistaa itsekin nähdä vaivaa kehittyä vuorovaikuttajana. Artikkelin yksi perustavia ajatuksia on, että viestintää, niin verbaalista kuin nonverbaalistakin, voi kehittää. Luonteenpiirteillä ei voi oikeastaan perustella vaikkapa niitä huonoja kuuntelutaitoja, koska kuka tahansa voi oppia paremmaksi kuuntelijaksi niin halutessaan.
Onneksi paremmaksi kuuntelijaksi voi tulla melko helposti. Ensialkuun voi jättää puhelimen laukkuun kahvitreffeillä kaverin kanssa, muistaa katsekontakti, tai vaikkapa keskittyä siihen, että annat toisen lopettaa lauseensa ennen kuin puhut itse. Älä myöskään yritä päätellä toisen sanomaa vaan kysy, jos jotain jää epäselväksi. Uskon, että hyvät kuuntelijataidot palkitsevat heti.
Lue myös: Liian vanha yhteishakuun? Mihin hain?