Opiskelija(ko?)

Sivutoiminen opiskelija – se on nimikkeeni tällä hetkellä. 

Tuntuu hassulta opiskella taas parin työvuoden ja alkuvuoden hiljaisuuden jälkeen. Kirjoja riittäisi kahlattavaksi läpi, mutta vaikka todella haluan opiskella ja päästä avoimen yliopiston kautta Tampereen yliopistoon ensi syksynä, motivaatio on hakusessa.

Kaikki muu tuntuu kiinnostavan enemmän. Töiden etsiminen, kodin laitto, treenaus, blogit ja bloggaus, aurinkoisessa syyskelissä vaeltelu, vielä yksi jakso Netflixistä. Olen jopa laitellut enemmän ruokaa kuin yleensä ja leiponut. Edes siivous ei tunnu niin ikävältä idealta (härregyd!).

Mulle olisi paljon luontevampaa olla kokopäiväinen opiskelija. Ulkoinen pakko kummasti lisää lukuintoa. Lisäksi sivutoimisena opiskelijana päädyn jatkuvasti jossittelemaan: entä jos tämäkään ei ole mun juttu? Entä jos olenkin liian tyhmä? Entä jos en muistakaan tätä asiaa enää tentissä? Entä jos olen liian vanha? Entä jos saan jo huomenna työpaikan?

Olen yrittänyt hokea itselleni että jossittelu on turhaa, sillä fakta on, että haluan opiskella. Haluan valmistua joku kaunis päivä hamaassa tulevaisuudessa, ja haluan sen jälkeen löytää koulutustani vastaavaa työtä.

Siispä huomenna tiukasti takaisin kirjojen ääreen. Vaikka sitten piparminttukaakaon ja lämminsavulohilepuskan kannustamana.