Blogi on ollut viime aikoina hiljanen, vaikka olenkin lueskellut muiden juttuja. Vuosi 2017 ehti loppua ja uusi alkaa, ja mulle on ehtinyt jo tapahtua antoisia asioita. Sain (osa-aikaisia) töitä, ja vaikka olenkin jo löytänyt niistä stressaavia asioita – jopa niin, että näin viime yönä unta jossa sain potkut – on ollut tosi mahtavaa päästä ihan vaan töihin. Olen ollut myös enemmän kuin iloinen saadessani jättää työnhakurumban hetkeksi taka-alalle. Aktiivimallin välttäminen on toinen iso bonus. (Älkää edes antako mun aloittaa aktiivimallista. Kihisen.)

Jouluna Kainuuseen.

Käväisin myös reissulla Kööpenhaminassa ja pyörähdettiin Ruotsinkin puolella yhdessä mieheni ja siskoni kanssa. Oli tosi onnistunut reissu, vaikka kaavailemani hyggeily jäikin ehkä vähälle. Kirjoitan tuosta reissusta varmasti jossain vaiheessa myös erillisen postauksen kuvineen ja vinkinpoikasineen, mutta kaiken kaikkiaan Köpis oli mulle tosi positiivinen yllätys. En ollut aiemmin käynyt Tanskassa ja tykkäsin tosi paljon Köpiksen rennosta fiiliksestä ja kauniista, värikkäistä taloista.

Tämä postaus on lähinnä muistutus että täällä mä vielä olen! Jatkossa kirjoittelen tiheämmin ja ehkä jopa enemmän asiaa. Ehkä. Yritän antaa blogille uuden alun.

Rauhallista loppuviikkoa!