Viikonlopun best of

vklp1.png

En varmasti ole ainoa, joka on suorastaan haltioissaan näistä ihanista syyssäistä! Aurinko paistaa ja lämmittää, luonto on värikäs ja kaunis – what’s not to like? Jotenkin tuntuu, että nykyinen kotikaupunkini on paljon värikkäämpi syksyisin kuin pohjoisempi, aiempi asuinpaikkani. Täällä on paljon vaahteria. Kerrostaloasujana näistä on helppo iloita, tietäen että haravointihommiin ei joudu.

vklp2.png

Mun sisko oli viikonlopun kylässä. Koska en (vieläkään) tunne tästä kaupungista muita kuin mieheni, oli tosi mukavaa saada shoppailu- ja falafelseuraa, mies kun ei oikein perusta kummastakaan. Teimme kirpparilta muutamia hyviä löytöjä, joista teen mahdollisesti postauksen myöhemmin, ja löysin myös uutta kosmetiikkaa jo ennestään pursuilevan laatikon täytteeksi. Ostin myös violetin hiusvärin odottelemaan sopivaa hetkeä (mulla on selkeästi jonkin sortin ikäkriisi meneillään), sekä napsaisin itseltäni hiukset muutaman sentin lyhyemmiksi. 

Sen lisäksi, että voitin toisen pelin pubibiljardia, tää kahvihetki, tuo banaanisuklaakakku ja sitä seurannut kävelyretki auringonlaskun perässä oli ihan mahtavaa tässä viikonlopussa:

vklp4.png

vklp3.png

vklp6.png

Mä olen niin iloinen siitä, miten hyvin molemmat mun siskot tulevat toimeen mieheni kanssa. On ihanaa viettää aikaa mulle tärkeimpien ihmisten kanssa, kun kaikki pitävät toisistaan aidosti. Nämä yhteenkokoontumiset on minulle tosi tärkeitä.

Nyt sunnuntai-iltana parhautta on kuitenkin mini-Oreot, lämmin tee, Ben& Jerry’s, Strepsils-tabletit, Ibumax ja lämmin peitto – vaikka tavoitteenani on (taas kerran) terveellisempi elämä, sairaana ei kaloreita lasketa! Viikonlopun aikana kurkkuani kaihertanut flunssanpoikanen kehittyi siis kunnon kurkkukivuksi ja flunssaksi, joten tämänpäiväistä auringonpaistetta sain nauttia lähinnä ikkunan kautta. Toivotaan että aurinkoa kestää vielä muutama päivä!

vklp5_0.png

xox, Elina

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe

Helsinki Puppy Parade!

Eilen minut saattoi löytää aurinkoisesta Helsingin Kaivopuistosta, istumassa kostealla nurmella hiekkatien vieressä, hymy herkässä. Kymmenet ja taas kymmenet koirat kirmailivat ohitseni. Välillä sain rapsutella jotakuta nuuhkaisijaa. Helsinki Puppy Parade, toisin sanottuna ihan paras keksintö kuunaan, oli käynnissä.

doge.png

Ei kiirettä minnekään.

En äkkiseltään keksi parempaa tapaa viettää päivää kuin katsella ohikulkevaa koiraparaatia. Tokaisinkin miehelleni, että tämä on minulle paljon parempaa viihdettä kuin ainaiset Puolustusvoimien kalustoesittelyt. 😀

doge2.png

Päivän saaliiksi jäi monta mukavaa koirakohtaamista ja monen monta toinen toistaan epäskarpimpaa koirakuvaa puhelimen muistiin. Oli ihan mahtavaa huomata, miten hyväkäytöksisiä kaikki paikalle tulleet koirat olivat – en huomannut yhtäkään ärhentelyä koko paraatin aikana.

Yksi mun lempparihetkiä oli, kun eräs nainen vei pörröisen koiransa lasten silitettäväksi ja takaani kuului: ”Aina vaan lapsille! Minä olen aikuinen, mutta kyllä minäkin haluan koiraa koskea!” 😀

doge3.png

doge4.png

Ainoa huono puoli, jonka Puppy Paradesta keksin, on että ihmisiä oli aivan valtavasti, ja paraatin varrelta oli vaikea löytää paikkaa, josta lyhyt ihminen koirat näkisi. Alussa pisti vähän sapettamaan, kun joku tyyppi eturivissä mainosti, että tapahtuma on turha sillä koiria näkee koko ajan muutenkin (mene sitten pois sieltä eturivistä, tollo). Mutta lopulta vuoroni tuli päästä eturiviin ja nautin tapahtumasta täysin siemauksin.

Olen hyvin koirarakas, mutta omaa koiraa minulla ei ole, sillä en usko koiran sopivan nykyiseen elämäntilanteeseeni. Olen kuitenkin se tyyppi, joka  nähtyään koiran kadulla keskeyttää minkä tahansa keskustelun supisemalla yhtäkkiä joo, mutta näitkö sä ton koiran.

Minut voi tiivistää hyvin tähän tviittiin, joka on siskoltani lainattu, mutta kuvaa minuakin enemmän kuin hyvin:

koiratwiitti.png

Seuraava Puppy Parade on ensi keväänä, ja suosittelen sitä todella kaikille, jotka haluavat tuijottaa muiden koiria kerrankin ihan luvan kanssa! 

Hyvinvointi Mieli Suosittelen