Mekkoni ja minä

Viime kuussa ei tullut paljon bloggailtua, sillä koko kuukausi oli aivan järjetöntä hulinaa!

Kuukausi alkoi ystäviemme häillä, joissa mieheni oli best man, ja jatkui reissulla Tallinnaan Öllesummerfestiin. Sen jälkeen koittikin pakkausta, pakkausta, kourallinen 900 ajokilometrin reissuja vanhalta paikkakunnaltamme uuteen, paniikinomaista loppusiivousta, ja lopulta muutto Lappeenrantaan. Ja täällä sitä nyt kirjoitellaan!

Mutta heinäkuun aloittivat tosiaan häät, joita varten piti tietenkin hankkia mekko.

Mulle on tosi vaikeaa hankkia mekkoa. Olen lyhyt, ja kranttu, ja en omista kaunista tiimalasivartaloa. Mulla on pienet tissit, lättänä pylly, lyhyet jalat, enkä osaa kävellä korkeilla koroilla.

No, lopulta löysin muutaman ihan hyvän vaihtoehdon, hintaa muutama kymppi per yksilö. Kunnes:

”Kokeile vielä tää.”

Mies tökkäsi mekon kouraani. Se oli sininen, ensivaikutelmaltaan ihan nätti. Mukavan oloista kangasta. 

”Okei, vielä tää.”

Palasin Stockan sovituskoppiin, vielä kerran, ja sujautin mekon päälleni. Se oli ihana.

Mies kurkkasi verhonraosta.

”Siinä se on. Ei tarvitse etsiä enää.”

Olin salaa samaa mieltä. Kurkkasin kuitenkin ensin hintalappua ja puhahdin pettymyksestä – 239 euroa. Ohi budjetistani noin… sata… kaksisataa euroa…

Mutta mukaanhan se sitten lähti. Käytin kaikki parhaat itsenimanipuloimiskeinot (”se on pitkäaikainen investointi”, ”nyt kun ostan tämän niin ei tarvitse ostaa mekkoa seuraavaan kymmeneen vuoteen”, ja tietysti ”kyllä mä tän ansaitsen”), ja tein pienen vararikon. 

Tässä se nyt sitten on. Ostosta en kadu, eli kai se oli kuitenkin fiksu päätös!

mekko.png

Mekko: Joseph Ribkoff / Stockmann. Kengät: VOX.

mekko2.png

 

vuokatinvaara.png

Häiden jälkeen käytiin tsekkaamassa Vuokatinvaaran auringonlasku.

Minkä taloutta järkyttävän ostoksen olette itsellenne viime aikoina sallineet? 🙂

 

Suhteet Oma elämä Trendit

Yhteenmuuton ABC

satama.png

Aamut. Minä olen aamu-uninen, nukkuisin helposti puolillepäivin – vaikka menisinkin ajoissa nukkumaan. Mies taas herää lomallakin viimeistään puoli yhdeksältä. Hyvät puolet: saa rohmuta miehen nousemisen jälkeen peiton, avata ikkunan ja lyödä tuulettimen päälle (mies on herkkäuninen). 

Bed. Meillä on kova debatti siitä, kumman sänky otetaan mukaan. Mies tykkää nukkua betonipatjalla, itselleni pehmeämpi on parempi. Hyvät puolet: kompromissiin pääseminen on parantanut keskustelutaitojamme. 

Cleaning. Meillä onneksi on jo muodostunt melko hyvät työnjako-rutiinit, joten en usko, että aiheesta syntyy sen suurempaa eripuraa. Ainoa mikä saattaa aiheuttaa pientä kränää on se, että allekirjoittanut osaa olla välillä vähän sotkuisempi mitä miesystävä ehkä tykkäisi… Hyvät puolet: pääsen opettelemaan siistimpää elämistä. 🙂

Decorating. Ihanaa päästä laittamaan uutta asuntoa! 

Etelä. Okei, Lappeenranta nyt ei ehkä mikään Malaga ole, mutta on se etelämpänä kun meidän nykyiset asuinpaikkamme Kainuussa. 

Forwards. Yhteenmuutto on askel eteenpäin meidän molempien elämässä, sekä parisuhteessamme. Jee!

Goals. Molemmilla on tavoitteita, jotka aiomme seuraavan parin vuoden aikana toteuttaa. 

Haikeus. Uuden aloittamiseen liittyy aina myös vanhan menettämisen haikeus. Tulen ikävöimään nykyistä asuntoani, joka on tietysti prikulleen omaan mieleeni, kun taas yhteenmuutto vaatii kompromisseja. Silti, uskon että kaikki tulee olemaan pienen haikeuden arvoista.

Itsenäisyys. Itsenäisyyttään ei tarvitse menettää, vaikka yhteen muutetaankin. 

Joustaminen. Koen olevani joustava, mutta varmasti tulee tilanteita, joissa joudumme molemmat venymään.

Keskusta. Päädyimme lopulta muuttamaan Lappeenrannan keskustaan. Hyvät puolet: kaikki on lähellä.

jatski.png

Lenkit. Uusissa maisemissa on niin palkitsevaa tepastella ympäriinsä ja löytää uusia lempparipaikkoja ja reittejä.

Muuttopäivä. Parisuhteen viimeinen testi ennen yhteistä kämppää. Mukaan pakattava siis myös ekstrapitkä pinna, paljon pientä evästä ettei verensokerin alhaisuus pääse kiukuttamaan, sekä paljon halauksia kumppanille. Hyvät puolet: jos tästä selviää, selviää melkeinpä mistä vain.

Naapurit. Uudet naapurit on aina jännä paikka. Talo, johon muutamme vaikutti kuitenkin erittäin rauhalliselta. Luotankin siihen, että naapurimme tulevat olemaan oikein mukavia. 

Onni. Pääasiallinen tavoitteeni meidän Lappeenrannan muuttoon on korni, mutta tarpeellinen: olla onnellinen ja pyrkiä nauttimaan yhteisestä elämästämme siellä.

Parveke. Uudessa kodissamme on suloinen ranskalainen parveke, josta voi kuikistella alhaalla vilistelevän maailman menoa (…ja ennen kaikkea tuulettaa asuntoa).

Raha. Ajattelimme perustaa yhteisen tilin, joista maksettaisiin yhteisiä menoja. Mahdolliset ylijäämät (jos niitä köyhältä opiskelijavaiheelta ylipäätään yhtään jää) menisivät yhteiseen hauskanpitoon, esimerkiksi matkailuun. Omat tilimme pitäisimme kuten tähänkin asti.

Stressi. Asunnonetsintä, vuokrasopimus, muutto. Hyvät puolet: lopussa kiitos seisoo.

Tuplat. Kaikkea tavaraa on tuplasti. Pyykinpesukone, kahvin- ja vedenkeittimet, kahdet astiastot, kahdet peitot, kirjahyllyt ja ruokapöydät. Hyvät puolet: uusi koti on helppo täyttää jo olemassa olevilla tavaroilla, varsinkaan kun taloudellinen tilanteemme ei tällä hetkellä salli suuria hankintoja.

Uutta. Yhteenmuutto on meille uusi asia. Myös kotikaupunkimme on meille uusi ja tuntematon. Hyvät puolet: uusi on jännää!

Vakaus. Tämänhetkinen elämämme on ramppaamista kahden asunnon välillä. Matkalaukku on koko ajan täynnä, eikä ole tunnetta, että ehtisi asettua aloilleen. Odotan uuden kämpän mukanaan tuomaa vakautta ja rauhaa.

Yliopisto. Muutamme miehen maisteriopintojen perässä, ja itsekin aion opiskella Lappeenrannassa asuessamme.

Suhteet Oma elämä Rakkaus