Välitilassa

Elän tällä hetkellä välitilassa.

Olen elänyt jo pitkään, vuodenvaihteesta, jolloin jouduin jättämään työpaikkani. Sen jälkeen elämä on ollut pitkiä aamuja, vielä pidempiä päiviä, päämäärättömyyttä, epätietoisuutta ja aikaa. Liikaa aikaa. Uuden työn tuloksetonta etsimistä ja epäilyksiä tulevaisuudesta ja omasta jaksamisestani. Haluaisin vaihtaa paikkaa kaikkien kanssa, jotka pitävät työttömyyttä lomailuna. Haluaisin tuntea itseni taas tärkeäksi, haluaisin että aamulla herätessäni minulla olisi paikka mihin mennä, haluaisin tehdä jotain millä on merkitystä. Haluaisin, että vastausta kysymykseen ”Mitäs sä oot tehnyt viime aikoina?” ei tarvitsisi häpeillä ja kierrellä, tai vastata siihen salamannopealla vastakysymyksellä.

Hain kouluun. Jos pääsisin sisään, opinnot alkaisivat syksyllä Tampereella. Olen jo pitkään unelmoinut muuttavani Tampereelle: kaupunki vaikuttaa viihtyisältä ja ennen kaikkea eläväiseltä. Tällä hetkellä kuitenkin näyttää siltä, että syksyllä askeleeni vievät Lappeenrantaan poikakaverin perässä. Suunnitelmanani on opiskella yhteiskuntatieteitä avoimessa yliopistossa ja yrittää samalla hankkia töitä, ja yrittää jotenkin tutustua uusiin ihmisiin. Mulla on paljon töitä itseni kanssa, sillä liian usein huomaan ajattelevani, että olen liian huono. Liian vanha aloittamaan opintoja uudelleen tai liian ujo saamaan uusia kavereita, vaikka sinänsä tiedostakin ettei kumpikaan pidä paikkaansa.

Tulevaisuus on pelottava, mutta silti oudon kihelmöivä möykky. Haluan oppia uutta ja tulla rohkeammaksi. Yrittää ylittää itseni joka päivä. Kavuta pois välitilasta ja tuntea elämä merkityksellisemmäksi. Nauttia hetkistä. Jatkaa elämää.

Miten sä jatkoit elämää suuren elämänmuutoksen jälkeen? Tai miten varauduit sellaiseen?