10 year challenge
Siitä on kulunut noin tuhat vuotta, kun kirjoitin edellisen blogini jäähyväiskirjoituksen. Joku saattaa muistaakin sen; Oh Molly!-blogissa nuorempi versio minusta kertoi opiskelijaelämästään, retrovaatteiden ompelusta ja orastavasta ihastuksestaan burleskiin. Tämän jälkeen vastaan on tullut sekä hyviä että huonoja hetkiä, ja myös paljon jännittävää: ihastus muuttui burleskiesiintyjän uraksi, jolta nyt olen jo jäänyt eläkkeelle. Suurimmilta osin näistä vuosista ei kuitenkaan ole kovin kummoista kerrottavaa. Skipataan siis menneet vuodet ja siirrytään suoraan nykyhetkeen!
Halusin perustaa blogin juuri nyt oikeastaan siksi, että pitkän suvantovaiheen jälkeen vihdoin alkaa tuntumaan siltä, että elämässä vielä voisi tapahtua jotain jännittävää. Vaikka en enää itse burleskilavoilla esiinnykään, opetan tälläkin hetkellä ryhmää upeita, burleskista innostuneita naisia. Heissä on niin paljon potentiaalia, että omakin innostukseni burleskiin on noussut aivan uudelle asteelle. Seinäjoen burleskikulttuuri on horroksessa, eikä sen tarvitsisi olla niin; täältä löytyy sekä lupaavia, uusia esiintyjiä, että innostunutta yleisöä. Salainen tavoitteeni on ryhtyä tätä kulttuuria herättelemään. Burleskin lisäksi olen löytänyt teatterin. Tähän päädyin mukaan puolivahingossa, ja juurikin burleskin kautta: viime vuoden aikana toteutimme kaksi menestysnäytelmää, jossa teatteri yhdistyy burleskiin ja livemusiikkiin. Molempiin tein koreografiat, ja sen jälkeen katselin täysin pöllämystyneenä, millaisia burleskitähtiä näyttelijöistä kuoriutui. En malta odottaa seuraavaa projektia!
Oh Molly!-blogin aikaan tein lähes kaikki vaatteeni itse. Tyylini oli tyttömäinen, huomattavasti nykyistä värikkäämpi sekä sai vaikutteensa pääasiassa 50- ja 40-luvuista, toisinaan orjallisestikin. Blogin asukuvien luonnollinen jatkumo oli pin up-kuvat, joissa ehdin malleilla vuosikaudet, ennen kuin burleskiuran lopettamisen myötä lopetin myös mallihommat. Sen sijaan ompelen edelleen, ja toivottavasti tulevaisuudessa entistä enemmän: tein itselleni uuden vuoden lupauksen vastuullisemmasta kuluttamisesta, jonka myötä ensisijaisesti hankin vaatteeni second handina tai itse valmistamalla. Aito vintage ja retrotyyli, samoin kuin rock n’ roll ja rockabilly ovat edelleen lähellä sydäntäni. Vaatemakuni on muuttunut tyttömäisestä naisellisemmaksi, ja vaikka suosin pukeutumisessa nykyään kokomustaa, poikkeuksiakin on. Enkä edelleenkään usko että mekkoja voi koskaan olla liikaa!
Ehkä jännittävin muutos on kuitenkin tapahtunut siviilisäädyssä; olen nykyään vaimo. Mieheni on yhtä innostunut kauhuelokuvista ja supersankareista kuin minäkin. Hän myös tasapainoittaa introverttia luonnettani olemalla yltiösosiaalinen, puhelias ja peloton. Hänen viehtymyksensä luksusvaatteisiin (lue: Givenchy, Gucci ja muu tolkuttoman kallis) ajaa minut säännöllisin väliajoin hulluuden partaalle. En olisi kuitenkaan voinut toivoa löytäväni parempaa seikkailukumppania. Urho, 10-vuotias seniorikoira, on edelleen yhtä toope kuin pentunakin, ja niin rakas dog baby ettei toista. Jännittävää ja turhauttavaa on myös uuden kodin etsintä. Asuntomarkkinat ja asuntolainakuviot ovat edelleen täyttä hepreaa. Ja miten vaikeaa voi ollakaan löytää koti, jossa olisi koiran mentävä piha ja ylimääräinen huone buduaarilleni?
Opiskelijaelämä vaihtui ammattiin ja kolmivuorotyöhön. Työni kätilönä on äärettömän antoisaa, mutta myös vaativaa; se tuottaa paitsi henkistä kuormaa myös ajankäytöllisiä ongelmia muun elämän suhteen. Silti olen edelleen innoissani työstäni, ja erityisesti sen kehittämisestä. Myös tässä suhteessa tuntuu, että jotain uutta voisi olla vielä edessä.
Milkshake Mademoiselle (nimi tulee Jerry Lee Lewisin samannimisestä kappaleesta vuodelta 1957) tulee olemaan suloinen sekamelska, yhdistelmä tätä kaikkea ja paljon muuta. Näiden lisäksi blogini tulee toimimaan epävirallisena tiedotuskanavana Seinäjoen alueen burleskitapahtumista ja -kursseista (pidä silmällä sivupalkkia!).
Tuntuu hyvältä olla takaisin blogimaailmassa. Nähdään taas <3
Riina