Unelmakartta

Viime viikonloppuna näin ystäviäni rippikouluajoilta. He ovat ihmisiä, jotka olen tuntenut jo puolet elämästäni. Viimeisen 15 vuoden aikana ystävyytemme on muuttunut yhtä paljon kuin ihmiset itse. Vanhoissa ystävyyssuhteissa tämä tuskin on mikään ihme, varsinkin kun ajallisesti kuluneet 15 vuotta sijoittuvat elämämme nuoruus- ja aikuisvuosiin, jolloin suurimmat mullistukset ja kasvunhetket tapahtuvat. Ihaninta kuitenkin on, että vaikka elämä kuljettaa ihmiset erilleen, jokin side kuitenkin säilyy ja kohdatessa jälleen tunnelma on mutkaton, helppo, kuin mikään ei olisi muuttunut.

Tapaamisemme kulki nimellä retriitti, ja yhdessäolon lisäksi ajatuksena oli pysähtyä ja tehdä yhdessä katsaus menneeseen, nykyhetkeen ja tulevaan. Loimme jokainen tätä reflektiota helpottamaan unelmakartat.

Jokaisen kartta kuvasti elämän menneitä myrskyjä, nykyhetken ilonaiheita sekä tulevaisuuden toiveita ja pelkoja. Ihanaa oli huomata, että moni oli jo saavuttanut unelmiaan, tai teki parhaillaan töitä niiden eteen. Omassa kartassani keskityin itseeni; omiin haaveisiini, toiveisiini, asioihin joiden eteen on vielä tehtävä töitä. Kaikkeen eivät aikakauslehdet tarjonneet sopivaa leikettä, ja osa on mukana muita täydentämässä. Askartelun sijaan varsinaisia ahaa-elämyksiä tarjosi kartan käyminen läpi yhdessä ystävien kanssa.

Vaikka viime vuoteen mahtui paljon hyvää ja ainutkertaista, oli vuosi myös psyykkisesti haastavin. Omien rajojen löytäminen veti minut henkisesti täysin vereslihalle. Siksi päätin jo vuodenvaihteessa, että tästä vuodesta tulee parempi, vaikka se vaatisikin työtä. Kartta tuntui vahvistavan ajatuksia, joita minulla jo oli, ja selkeyttävän päätöksiä, joita en ole vielä tehnyt.