Tuhat ja yksi tavaraa

Olen tässä saamaisillani päätökseen erään projektin, jonka aloitin muutamia vuosia sitten. Jos tarkkoja ollaan, siihen meni kokonaiset 1121 päivää. Aloitin nimittäin tuolloin Tavara päivässä pois-haasteen ja nyt voisin vihdoin sanoa lopettavani sen. Projektia aloittaessani olin kiinnostunut siitä, mikä mahtaa olla turhan tavaran määrä kodissamme. Tuota luokkaa se siis oli, eikä poistaminen varmasti vieläkään kokonaan lopu, poistettavaa ei vaan ole enää jokaiselle päivälle. Jäljellä on oikeastaan enää kalliimpia, myytäviä juttuja. Tai niin minä ainakin luulin..

Mistä kaikki alkoi? Varmaankin siitä Tavarataivas-dokumentista, jossa mies vie kaiken varastoon ja hakee sieltä yhden tavaran kerrallaan. Mielestäni se oli silmiä avaava dokumentti (suosittelen), ja kun sitten facebookissa oli ryhmä, jossa toimittiin käänteisesti, päätin kokeilla tuota itsekin. Olikin yllättävän hauskaa puuhaa ja listalta voi vieläkin tarkistaa, mitä on lähtenyt milloinkin. Toteutin sitä kyllä niin, että poistin kerralla enemmän ja listasin sitten tavaran / per päivä. Muuten tuo varmaan olisi jäänyt. Ja todellisuudessa meiltä kyllä lähti enemmänkin tavaraa, sillä en esim. laskenut jokaista cd-levyä erikseen, vaan niputin ne yhdeksi, jos lähtivät samana päivänä. 

Sitten tulivat Konmari-kirjat. Luin sekä pinkin että valkoisen kirjan saattaakseni prosessin loppuun. Kyllähän siinä huomioita tekee omista kulutustottumuksistaan.. totesin esimerkiksi, että minulla on seitsemän talvitakkia – nehän riittäisivät varmaankin loppuelämäksi! No, onneksi yhden sain sentään myytyä. Päädyin myös järjestämään vaatekaappini Konmarin tyyliin ja onhan se todettava, että nyt kaikki löytyy helpommin ja samaan tilaan mahtuu enemmän. Tämän menetelmän kanssa on silti vielä tekemistä, mutta ehkä se on hyvä niin. Jonain päivänä tulee kokonaan valmista.

Meillä tosin nyt alkuvuodesta tapahtunut muutto sekoitti pakkaa – tavaroita lähti silloinkin, mutta toisaalta osa jäi varastoon ja osa niistä tavaroista, jotka sopivat entiseen kotiin, eivät ehkä sovi tänne nykyiseen. Kun saadaan täällä remontti valmiiksi, on aika katsoa tilanne uudelleen. Se, mikä ei sovi tänne ja tuota iloa enää, saa lähteä uuteen kotiin. 

Joskus tulee mietittyä sitäkin, olenko poistanut jotain sellaista, jota olen myöhemmin kaivannut? Ainoastaan yksi valkoinen mekko tulee mieleen, muuten ei oikein mitään. Eikä sekään niin paha poisto ollut, sillä ehken olisi kuitenkaan sitä enää käyttänyt? Tulevissa läpikäytävissä asioissa minua arveluttaa etenkin ns. tunne-esineet. Pystynkö luopumaan edesmenneen mummoni nukesta, jolla ei kuitenkaan ole itselleni käyttöä? Vielä on vähän sellainen tunne, etten välttämättä pysty..  Omat paperipäiväkirjat on toinen juttu ja valokuvat. Jos kyse on jostain angstisesta nuoruusajan tekstistä, voiko sen vaan hävittää, kun se ei tosiaankaan tuota iloa? Edellisessä prosessissa lähti kyllä jo yksittäisiä sivuja menemään, mutta voi olla, että nyt lähtee vielä lisää. Valokuvissa on myös se haastavuus, että miten repiä albumeista ne vähemmän iloa tuottavat kuvat niin, että saa albumin pysymään edelleen siistinä? No, ehkä nämäkin ongelmat ratkeaa prosessin edetessä. 

Yritän kuitenkin muistuttaa itselleni, että tärkeää (edelleen) on, että minä pyöritän projektia eikä projekti minua.