Endometrioosi rautakaupasta, eturauhanen pakastimessa ja muita juttuja
Välillä tämä remontti kyllä kysyy huumoria, eihän tätä muuten jaksaisi. Etenkään silloin, kun olet juuri saanut tapetit seinään ja sitten liisterit tulevatkin niistä läpi, ja joudut repimään ne alas ja aloittamaan kaiken alusta. Onneksi kylpyhuoneremontin tekijät olivat myös huumorintajuista sakkia. Olin tuolloin välillä etätöissä kotona, ja huumorin lisäksi täällä käytiin läpi kaikkea Sipilän politiikasta lähtien (siinä tosin ei paljoa nauramista ole). Mutta mielenkiintoista se silti oli.
Mieheni kysyi yhtenä päivänä tapetoidessa, mikä se on se endometrioosi, kun se kuulostaa nimenä ihan sellaiselta laitteelta, jonka voisi ostaa rautakaupasta. Huomaa kyllä, että ollaan nyt käyty aika usein rautakaupassa:) Ja hän on aiemmin myynyt tuotteita, joilla voisi olla vähän vastaava nimi. Täytyy kyllä myöntää, että omakin tietämykseni on ollut vähän sellaista naistenlehtitasoa, eli joitakin artikkeleita olen lukenut, mutten ole kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota. Tämä lähti siitä, kun eräällä tutulla todettiin endometrioosi. Ja silti osa meistä on voinut elää melko vanhaksikin tietämättä edes, mikä se on. Omatkin tietoni olivat sillä tavalla virheellisiä, että ajattelin sitä lähinnä kivuliaana sairautena, joka ei kuitenkaan ole kovin yleinen.
Joidenkin tietojen mukaan noin 10%:lla naisista esiintyisi endometrioosia, mutta noinkin yleiseksi sairaudeksi sillä tuntui olevan kummallisen vähän sairastajia. Tuli sitten vähän googlailtua asiasta, ja kyllähän niitä sitten alkoi löytyä. Ainakin Amerikassa monet julkisuuden henkilöt olivat tulleet kaapista (jos sitten ikinä siellä olivatkaan) tämän sairauden kanssa, ja antaneet omia tarinoitaan käyttöön. Näitähän löytyi netistä:
Ymmärtääkseni esimerkiksi Marilyn Monroe ja Dolly Parton eivät koskaan saaneet lapsia endometrioosin takia, eivätkä Clintonitkaan saaneet samaisesta syystä kuin yhden. Ja enpä tiennyt ennen kuin nyt, että sairaudesta käytetään tuollaista keltaista nauhaa. Tulee mieleen vain se vaaleanpunainen rintasyöpään liittyvä, vaikka se ei edes ole sairautena yhtä yleinen kuin endometrioosi. Pistin sitten miehenkin vähän lukemaan aiheesta, ja varmistin että on oppinut oleellisen:) Tosin tämän jälkeen se ei varmaan enää kysele minulta mitään. Ja sehän voisi vaikka "kostaa" niin, että laittaa minut opiskelemaan jostakin miesten sairaudesta.
Tosin ei sekään varmasti huono juttu olisi, mutta oletan jo jotain tietäväni entisen työni perusteella. Silloin toin esimerkiksi pakastetun eturauhasen leikkaussalista (Espoosta) Meilahteen jatkosäilytykseen. Ajatella, että nämä elimet saavat ihan oman taksin kuljetusta varten, kun taas me työntekijät ei muuten saataisi. Mutta pakasteet sylissä pääsin taksilla. Niitä sitten käytetään tieteelliseen tutkimukseen. Joskus tästä tuli joiltakin vähän kuittia, että keräilettekö te kaduiltakin kaikenlaisia elimiä, mutta ei sentään. Eikä tuttavieni ole tarvinnut pelätä, että heräisivät jonain päivänä vaikka ilman munuaisia:)
No, leikinlasku sikseen. Olen huomannut, etteivät kaikki sairaudet ja vammat ole keskenään ollenkaan tasavertaisia. Esimerkiksi onnettomuuksista puhutaan työpaikoilla paljon, ja kysellään vointia, mutta jos joku kärsii vaikka masennuksesta tai endometrioosista, niin todennäköisemmin saa osakseen vain hiljaisuutta. Tämä on siis oma kokemukseni, jossain voi tietenkin olla toisin. En tiedä, johtuuko se sitten siitä, että "henkilön x pitäisi vaan ryhdistäytyä" tai ajatellaan, että joku yrittää vaan päästä helpommalla kun muut. Vaikka kaksi viimeksi mainittua sairautta ovat varmasti kaikkea muuta kuin helppoja.
Häpeä estää kenties puhumasta, mutta ehkä myös se, että pelkää leimautuvansa laiskaksi - ja sehän on melkein nyky-yhteiskunnassa pahin kuviteltavissa oleva asia. Melkeinpä mitä muuta tahansa saat kyllä olla, mutta laiska et missään nimessä. Että on tässä kuule muillakin vaikeeta. Mutta, tähän auttaisi mielestäni se, että lääkärit "ryhdistäytyisivät" jos jotkut, ettei kenenkään tarvisi ajatella, onko joku sairauslomalla oikeasta vai liian heppoisesta syystä. Saisivat kukin toipua rauhassa, mikä se syy sitten onkaan. No, menipä tämä nyt vakavaksi, vaikka oli ajatuksena kirjoittaa vähän rennompaan tyyliin.
Hmm, jatketaan siis remontointia.
Kommentoi