Hyvästi, saariston kesä
Tähän aikaan vuodesta mielen valtaa yleensä tietynlainen haikeus. Se tunne, kun huomaa, että päivät lyhenevät, tietyt paikat suljetaan ja edessä on pitkä, pimeä ajanjakso. Ja näitä elämän kesiä on tarjolla kuitenkin rajallinen määrä. Ne siis kannattaa käyttää huolellisesti.
Olen nyt viime vuosina innostunut tutustumaan Helsingin saaristoon. Mitä ihania, tuntemattomia paikkoja! On ollut hienoa, kun uusia, mielenkiintoisia saaria avautuu ja aina voi lähteä löytöretkelle. Viimeiset hetket alkavatkin tänä vuonna olla käsillä. Tämän kesän uusia tuttavuuksia olivat Särkänlinnan ravintolasaari ja aiemmin sotilaskäytössä ollut Vallisaari. Ensiksi mainitussa kävimme syömässä ystäväni kanssa:
Arkeen kaipaa toisinaan pientä hemmottelua, joten kuohuvajuomat ja koko menu alkuruuasta jälkiruokaan tulivat tarpeeseen. Ei näitä niin usein tule kuitenkaan nautittua. Ja nuo nokkoset olivat ihanan rapeita..! Ympäristökin oli ihastuttava, 1700-luvun linnoitus ja aivan rannassa joitakin pieniä saaristomökkejä.
Tämä tie johti linnoitukselle. Sitäkin paikkaa tuli hieman tutkittua ruuan jälkeen, kunnes aurinko laski ja oli aika palata mantereelle.
Mieheni kanssa käytiin puolestaan vaeltamassa (jos tätä nyt sellaiseksi voi kutsua, ei varmaan) Vallisaaressa. Tai jos tarkkoja ollaan, suurin osa ajasta vietettiin Kuninkaansaaressa. Se oli ihana, paahteinen kesäpäivä linnoitusmaisemissa:
Ja näille helteisille niityille piti pysähtyä levähtämään.
Niitä ainoita, ainutlaatuisia lämpimiä päiviä tässä kesässä.
Polut jatkuivat entistä syvemmälle, kallioilla syötiin eväät ja jossain vaiheessa vastaan tuli valkeahiekkainen ranta.
Taisipa joku käydä uimassakin. No, ensi kesänä sitten taas - kohti uusia saaria ja uusia seikkailuja. Elisaari, Lonnan uusi sauna ja Iso Vasikkasaari jäivät vielä näkemättä, mutta täytyy yrittää seuraavalla kerralla.
Ja on meillä kotonakin ollut kaunista. Tämän kuvan otin samoihin aikoihin saunaosastolta:
Meri on niin sininen, mökit punaisia ja Suomenlinna erottuu taustalta. Ja aina välillä saa seurata laivojen lähtöä, eikä siihen koskaan kyllästy.
Kommentoi