Lupa näkyä – nyt ja aina
Mielenkiinnolla olen seurannut tätä Lupa näkyä-kampanjaa ja Vaakakapinan sivua. Hyvä, että tämä tuli sopivasti ennen kesäkautta ja osallistujat saivat siitä toivottavasti voimaa itselleen. Sitä voimaa, mitä ehkä joskus oli, mutta se jossain vaiheessa kadotettiin. Lapsenahan moni nauttii vedestä, rannoista ja uimisesta, mutta sitten tapahtuu jotain. Sinne ei enää voi jostain syystä mennä. Ja se on kauhean surullista. Jää ehkä taas yksi mukava asia elämästä pois.
Myönnän, etten ehkä ole paras ihminen puhumaan tästä aiheesta. En tiedä, miltä tuntuu, kun joku huutaa kadulla ikävyyksiä omasta ulkomuodosta (mutta voin kuvitella, että varmasti kamalalta). Tai kun joku kommentoi, ettei sinun kannattaisi enää ottaa lisää ruokaa. Tai mitä näitä nyt onkaan. Olen koko ikäni ollut joko ali-tai normaalipainoinen, joten paljolta olen varmaan sen suhteen säästynyt. Toki olen saanut ikävät kommenttini minäkin, mutta ne on koskeneet eri asioita.
Se, mitä olen oppinut, ettei kenenkään ulkomuodosta saa puhua pahaa – ei omastaan eikä toisten. Se on vaan pelkästään vahingoittavaa. Varsin kurjaa on se, kun monet puhuu itsestään ikävään sävyyn, jolloin helposti lapsetkin oppivat sen ja sama kierre jatkuu. Että on jotenkin ok olla jatkuvasti tyytymätön. Vaikka ei sillä, on tähän itsekin varmasti aikanaan sortunut ja vieläkin saa olla varovainen.
Henkilökohtaisesti en edes jaksa noudattaa juuri mitään ruokavalioita – kasvisruokavalio poikkeuksena. Ainoa, mikä minua kiinnostaa, on ruuan eettisyys. En ole oikein koskaan jaksanut vatvoa lisäaineita, sokeripalojen määrää ym. ja mielestäni nämä ovat myös aiheina maailman tylsimmästä päästä:) En tiedä pitäisikö kiinnittää huomiota, mutta se ei vaan ole kovin kiinnostavaa. Olen kuitenkin kokenut, että se, mikä on eettistä, on myös hyväksi terveydelle.
Liikunnankin suhteen on vähän niin ja näin. Olen aina pitänyt enemmän lukemisesta kun liikkumisesta ja ns. rauhalliset lajit ovat enemmän minua varten. Uimisesta pidän edelleen eniten – ehkä siksi, kun siihen yhdistyy mukavia asioita. Kesän ja auringon lämpö, kirkkaana välkehtivä vesi, aurinkovoiteen tuoksu, rento olo hyvän kirjan parissa.. on ylipäätään hyvä olla. Siksi en koskaan tahtoisi menettää sitä.
Tänäkään vuonna ei siis tullut hankittua mitään ”kesäkuntoa” vaan se on sama kunto koko ajan. Ja ajattelin myös jatkaa sillä tavoin.