Överiempatiat hyötykäyttöön
Erityisherkkänä usein eläytyy tosi vahvasti muiden tunnetiloihin, tapahtumiin ja olosuhteisiin. Tavallaan se on hyväkin, mutta joskus tulee ihan sellainen puristava tunne rintaan. Ne on usein hetkiä, kun haluaisi tehdä jotain, mutta ei syystä tai toisesta pysty. Toisaalta se on kuitenkin voima, jota voi yrittää parhaansa mukaan hyödyntää.
Ehkä yksi koskettavimmista tapahtui Meksikon ja Yhdysvaltain rajalla, josta otin tämän, varsin lohduttoman kuvan:
Juttelin muutamien heistä kanssa. Nämä ihmiset elivät sillan alla toivoen parempaa elämää pohjoisessa (ja tämä nyt ei mitenkään näytä ihmisarvoiselta elämältä). En voinut olla miettimättä, miltä heistä on tuntunut, kun minä ylitin rajan helposti, samalla tietäen, että he jäävät sinne, siihen elämään ja niihin olosuhteisiin.. olivat kuin peilin toisella puolen. Näissä hetkissä ei voi olla miettimättä maailman epäoikeudenmukaisuutta. Toisinaan saatan myös nähdä unia ihmisistä, jotka ojentelevat käsiään, enkä voi tehdä mitään, tai eläimistä, joita olen unohtanut hoitaa ja ovat menneet huonoon kuntoon..
Ei kuitenkaan kannata menettää toivoaan tai sulkea silmiään vaikeilta asioilta. Muutoksia voi tapahtua vain, jos asioista ensin tiedetään. Ja toisaalta moni asia on myös mennyt tässä maailmassa parempaan suuntaan, miksei siis menisi nytkin.
Niin, mitä sitten voi tehdä? Ihmisten, luonnon ja eläintenkin hyväksi? Itseasiassa paljonkin:) Minusta kyllä tuntuu, että harvemmin enää keksin mitään uutta, mutta jos joku toinen keksii, niin saa kertoa? Lähinnä tulee mieleen ne samat vanhat jutut, joita itse olen tehnyt tai tekemässä:
* Auttaminen järjestöjen kautta / kummilapsen hankkiminen (auttaa juuri siihen, ettei ylläolevan kuvan mukaisia elämäntilanteita pääsisi enää syntymään. Omasta kummikokemuksestani vähän asiaa täällä).
* Tarpeettomat vaatteet, tarvikkeet, ruoka asunnottomille ym. tarvitseville (olen mm. vienyt leipää sillan alle ja Suomessakin voi lahjoittaa vaatetta ja muuta tarvittavaa). Ulkomaille lähtiessä voi ottaa selvää, mitä juuri siinä kohteessa tarvitaan. Helposti on sitten tullut kerättyä kasaan tarvittavat.
* Verenluovutus (Pitäisikin taas mennä. Olin karenssissa, mutta se taitaa olla nyt palanut pois. Vähän kirpaisee, mutta sieltä saa aina hyvää palvelua ja toisaalta liikutun ihan hirveästi, kun luen verta saaneiden ihmisten tarinoita). Tulee sellainen itsensä voittanut olo aina verenluovutuksen jälkeen.
* Kodin tarjoaminen hylätylle eläimelle lemmikin ostamisen sijaan (tämä vuodenaika tekee jälleen ajankohtaiseksi, valitettavasti..)
* Nettiryhmät, joiden kautta voi auttaa: arkiapuri, edes yhtenä päivänä maailman tärkein ja jouluna sitten on jouluapua. Perheitä, joilla ollut tavalla tai toisella vaikeaa, voi ilahduttaa ja auttaa tätä kautta.
* Kasvissyönnin lisääminen. Ei välttämättä tarvitse heti siirtyä pois tutuista ruuista, mutta mitä jos aloittaisi maistelemalla uusia juttuja? Itsehän lopetin aikanaan lihansyönnin kuin seinään, mutta koitan nyt siirtyä vegaanimpaan suuntaan kokeilemalla uusia ruokia sitä mukaa kun niitä löytyy. Ja nykyään onneksi löytyykin aika kivasti. Voisin myös kuvitella, että tämä on kenties muillekin helpompi tapa aloittaa.
Mitähän muuta.. tietysti olisi mahdollista alkaa ystäväksi vaikka tuntemattomalle vanhukselle, maahanmuuttajalle tai mielenterveyskuntoutujalle. Omalla kohdallani en vaan tiedä, onko tämä ihan sopiva tapa auttaa, kun olen vähän hitaasti lämpiävä uusien ihmisten suhteen. Sitten jännittäisi, tultaisiinko juttuun ja riittäisikö keskusteltavaa. Kun jotenkin on ajatellut, että ystävyyssuhteet syntyvät itsestään jos syntyvät. Mutta eihän sitä tiedä, vaikka silti kokeilisi joskus.
Ja mitä kävi niitä meksikolaisille, joita kohtasin? Tiedän esimerkiksi yhden tutun papin, joka käy auttamassa siellä (on itsekin syntyjään meksikolainen). Lisäksi paikan päällä toimii myös järjestöjä ja soppakeittiöitä. Vaikkeivät ne koko ongelmaa ratkaisisikaan, ovat ne silti askelia eteenpäin. Ja ainahan ne voivat jonkun yksittäisen ihmisen elämää muuttaa. Tosin tehtävää on varmasti edelleen paljon, eikä se ihan heti lopu, mutta aina pitää jaksaa yrittää.