Virkistyssairaala

On jotenkin vaikea uskoa, että tällainenkin paikka on olemassa. Niin lähellä, ja silti tuntuu, kuin olisi jossakin kaukana. On rauhaa, meren hiljaisuutta, luonnon vehreyttä ja vanhan talon tunnelmaa. Kuin poukama johon vetäytyä. Paikka ottaa vastaan lämpimästi. 

Lapinlahden entisestä sairaalasta onkin tullut hyvän olon keidas, jossa voi viettää virkistys-ja kehittämispäiviä, osallistua erilaisille luennoille, työpajoihin ja muihin tapahtumiin. Alakerran kahvilassa tarjoillaan lounasta ja koko ajan tuntuu tapahtuvan jotain. Oon myös ilahtunut siitä, että taiteilijat ja muut on saaneet vuokrata huoneita, eikä rakennus ole jäänyt tyhjilleen. Aika pahalta kun tilanne näytti jossakin vaiheessa:/ 

Itse sitten työssäni palvelupäällikkönä päädyin järjestämään meidän kehittämispäivät täällä, pääsimme yläkerran pylvässaliin. En ollut järjestänyt kehittämispäiviä vielä koskaan ennen, joten luonnollisestikin vähän  aika paljon jännitti miten käy. Hyvin se taisi loppujen lopuksi kuitenkin mennä, ainakin porukka tuntui ottaneen paikasta selvää myös omin päin. Toivottavasti jotain nytkähti eteenpäin myös töiden puolesta, uskon niin. On se kuitenkin eri asia olla välillä jossakin poikkeavassa ympäristössä tekemässä töitä. 

Vetämieni virallisten osuuksien jälkeen halusin jäädä tutkimaan taloa ja aluetta. Olen käynyt paikan päällä useasti ennenkin, ja oli ilahduttavaa nähdä, kuinka monet asiat oli menneet eteenpäin. Rapistuminen näytti tosiaan muutamia vuosia sitten aika pahalta, mutta paljon on saatu pelastettua..! Ja se jatkuu yhä. Ensimmäistä kertaa elämässäni pääsin vierailemaan myös rannan Venetsia-rakennuksessa ja sielläkin monissa salatuissa huoneissa. Tiloissa oli esillä pakkopaitoja, repimispaitaa ja muuta menneen ajan psykiatrista rekvisiittaa. Ja siellä oli mies, joka lausui meille Shakespearen sonetteja - ei sellaisia ihan joka päivä tapaa. Työkaverille se tosin taisi olla vielä suurempi elämys kuin minulle. 

Nyt päärakennus oli saanut päällensä keltaisen värin, monet vuodet olin katsellut sitä valkoisena. 

Ja vaikka tässä kuvassa näkyy ylivalottumista ja tuo vähemmmän kaunis pylväs, tulee myös esiin piha-alueiden uskomaton vehreys. Ehkä sisäpihakin alkaa vähitellen palautua entiseen loistoonsa. 

Talvisaikaan kävin myös paikan päällä saunomassa (ihastuttava 1800-luvun sauna) ja tässä puodissa, jossa oli myytävänä taideteoksia ja kaikenlaisia wanhoja esineitä. Oli siis todella mielenkiintoista vierailla työpaikankin kanssa täällä, vaikka ensin mietinkin, haluanko edes tehdä sellaista. Mutta kyllä kannatti. Ja jos kiinnostaa, viimeisimmät tapahtumat löytyvät täältä.

Kommentoi