Maanantai 20 päivä. Aurinkoista

Mulla on tällä hetkellä lääkitys aika hyvällä tolalla, jos ei nivelrikon ja liikkuvien nivelien aiheuttamaa kipua lasketa. Mutta erilaisilla ravintolisillä ja kahdella reseptilääkkeellä, olen saanut hermokivun loppumaan, unirytmin kuntoon ja erilaiset yliherkkyysreaktiot suurimmilta osin hallintaan.

 Joten me ollaan pystytty tekemään paljon viimeaikoina. Hain kouluun ja ensikuussa on haastattelu sinne. Ollaan ulkoiltu, tehty kevässiivousta, käyty maatilalla, kokeiltu uusia ruoka reseptejä ja kierrelty kirppiksiä.
Kaikki tää on sellaista, jota en jokin aika sitten vielä kuvitellutkaan pystyväni tekemään enää mieluusti. Mutta kun sain hermokivut ja sen järkyttävän väsymyksen pois, tuntuu, että sain elämäni takaisin. Vaikka nivel ja lihas kivut on tosi kovia, ei ne ole mitään verrattuna siihen järjen vievään poltteeseen, jonka luulin jo vievän mut mennessään.
Nyt mä olen ollut henkisesti taas täysin oma itseni, touhuan, siivoan, sisustan, ulkoilen ja nautin elämästä.

Mulle autonomisen hermoston oireilu ja hermokipu olivat pahimmat tekijät kunnon huonontumisessa. Vaikka nivelet ovat ihan löllöjä ja virheasentoja ja romahtamisia on ja paikat menee sijoiltaan, mua satutti enemmän sydämentykykset, aivosumu, laihtuminen luurangoksi. Kalium, suola ja sokeri tasapainon heittäminen niin, että päädyin tosi heikossa kunnossa sairaalaan. Anafylaktinen reaktio johon olin lähellä kuolla.
Tuossa nyt oli myös näköjään jonkunlainen pohjustus sille, ”mikä mua vaivaa”. En varmaan aio sen enempää itse sairaudesta jaaritella täällä, tai siis ettei se tule olemaan blogin aihe vaan yleisesti mun omat ajatukset, joissa tietysti nää vaivat kulkee mukana, kun hoitoa ei ole itse sairauteen.
Mutta oireita voi hoitaa monella tavalla.
Eli kerron varmasti mikä on auttanut itsellä mihinkin.

Jokatapauksessa, eksyin aiheesta… Viimeaikoina on tullut puuhailtua tosi paljon lapsen kanssa kaikkea kivaa. Olkoon hän nyt täällä blogissa omalla nimellään Elia, koska tutut tätä kuitenkin lukevat. Eilen käytiin maatilalla ja tänään puuhailtiin vajaa pari tuntia pihalla heti aamusta ja ollaan leikitty ja siivottu. Kun tultiin tänään ulkoa leikkimästä Elialle että menen laittamaan pyykkejä ja laiton Fidel hiiren pyörimään telkkarista, vartin päästä kun tulin takaisin, oli hän nukahtanut sohvalle.
Elia ei vielä kävele kunnolla, vaikka ensi kuussa puolitoistavuotta täyttääkin. Joten ulkoilu meni hänen perässä kipittäessä. Tyyppi konttasi jäällä hurjaa vauhtia ja minä pöhkö en laittanut nastakenkiä tietenkään jalkaan.

 Maatilalla oli ihan parasta käydä eilen. Vaikkei siitä nyt talvella niin hirveästi irti saa, niin oli ihana nähdä miten Elia oli niin super innoissaan kun sai nähdä lampaita ja poneja ja lehmiä. Lemppari taisi kuitenkin olla suurisarvinen vuohi, jonka nähdessään Elia hihkaisi: ”woaaah”.
Ihan superkivaa ja piristävää nähdä, kun toinen niin nauttii. Keväämmällä sitten uudestaan katselemaan eläimiä.
Saa itsekkin arkeen niin paljon energiaa kun vaan lähtee ulos kivuista huolimatta ja tekee asioita.
Oikeanlaisilla ratkaisuilla oon saanut tasapainon tekemiselle. Niin, ettei pelkkä vaatteiden pukeminen vie kaikkia voimia. Vaan voin elää suhteellisen normaalia elämää, vaikka kipuja onkin.
Koitan jatkossa ujuttaa ”arkeen” näitä terveysvaikutteisia juttuja. Tekee vaan mieli vähän alustaa mitä mä hoidan ja miksi.

Nää kaksi ekaa postausta tuntuu olevan itsellekin jonkinlainen ”alustus”, siihen mitä mä jatkossa haluan kirjoittaa.
Nyt hetki lepoa kun pikkuinen nukkuu ja sitten ruoka-aika.