Hurjasti uusia ajatuksia, ideoita ja insipiraatiota.
Katsottiin Mikko Mallikasta lapsen kanssa Netflixistä. Mielenkiintoisia pointteja.
Sitten lastenlauluja.
 Pikkumies tunkee kaukosäädintä mun käteen väärän biisin kohdalla ja kertoo mielipiteensä ”ääää”.
Kiitos kulta, vaihdetaan huugiguugiin, sen tuhannennen kerran…
Mä kirjoitan ensimmäistä kertaa pitkään, pitkään aikaan.
Alkoi tuntua siltä, että nyt olisi hyvä hetki.

Mähän olen kirjoittanut jo vuosia. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Kipuilevat sormet ja ranteet ja nykyään olkapääkin vaan vieneet multa intoa kirjoittaa. Voisin kiittää tästä uudesta innosta vanhaa kaveria, joka kysyi; ”kirjoitatko sä vielä”.
Aloin miettiä miksen mä muka enää kirjoita.
Nyt kun olisi paras aika elämästä pitää päiväkirjaa. Jotain kallisarvoista lapsellekin.

Mä olen Emmi, 23v nainen, mulla on mukava koti järvimaisemalla, tosin ekassa kerroksessa, joten maisema jää hieman vajavaiseksi, mutta ei se mitään. Rantaan ei ole pitkä matka. Iltaisin saan usein ihailla ihanaa auringonlaskua.
Mulla on puolitoista vuotias poika, lapseni isästä olen eronnut. Kuitenkin mulla on nykyään erittäin ihana ja hyvä parisuhde miehen kanssa, joka huolehtii lapsestakin 100% sydämmellä ja on täysillä meidän elämässä.
Lapsen isä on myös aktiivisesti mukana poikansa elämässä toki ja on aivan mahtava isä lapselleen.

Mä olen käynyt läpi jos ja vaikka minkälaista vaihetta elämässä, nyt viimein päässyt aika hyvään tasapainoon ja toimivaan elämäntyyliin.
Mä rakastan (läheisteni lisäksi), ruoanlaittoa, luontoa, kesää, eläimiä, sisustamista ja muuta aika normaalia hömppää.
Sairastan sidekudossairautta ja elämä on tällä hetkellä sellaista etsimistä. Etsin oikeaa ruokavalioa, oikeaa tapaa liikkua, oikeaa tapaa hengittää, oikeaa tapaa tehdä kaikkea..
Mutta mä olen tehnyt tästä kaikesta vähän niinkuin harrastuksen. Sairastaminen voi olla mielenkiintoistakin, tai oikeastaan parantaminen. Olen oman elämäni tutkimuspotilas.

Tää blogi on mulle nyt tapa kirjoittaa kokemuksiani elämästä pysyvän kipusairauden kanssa, päiväkirjaa elämästäni ylipäätään ja varmaan paljon erilaista ajatuksenjuoksua ja pohdintaa. Mulle kirjoittaminen on aina ollut tapa purkaa tapahtumia, laittaa muistiin iloisia asioita ja sulkea pois mielestä kurjia juttuja.
Tekstit voi vaihdella tosi ”erikoisista ajatuksenjuoksuista”, ihan normaaleihin lifestyle juttuihin.
Tässä nyt tällainen pienimuotoinen esittely.