Espressokoneen (melkein) paluu osa 2/2
Siis Bless Naamakirja, sieltä löytyy vaikka mitä! Pitkään olen sitä espressokonetta kuolannut, mutta ovat niin kalliita enkä ollut kovin vakuuttunut koko masiinan tarpeellisuudesta (vaikka varmasti koneen saannin jälkeen alkuhuuma olisi aika kofeiinikännipainotteista). Niin sitten yhtenä päivänä muuttava opiskelukaverini huuteli feissarissa, että tulkaa hakee, täällä on turhaa tavaraa. Ja yksi niistä oli espressokone!!! Joku toinenkin oli siitä kiinnostunut, mutta ei tainnut olla yhtä epätoivoinen kuin minä, koska voitin ilmaishuutokaupan ja kävin hakemassa vehkeen kotiini seuraavalla viikolla. Tällainen se on:
Hommassa oli nyt enää kaksi muttaa. A) minulla ei ole espressoa enkä tiedä, mistä saan sitä kofeiinitonta jauhatusta. B) se kuppijuttu, johon se kahvijauhe laitetaan, on ilman vartta. Se muoviosa oli rikkoutunut ja tilalla oli joku ilmastointiteippihässäkkä, jossa varmasti polttaisi kätensä jos koskisi siihen väärällä hetkellä.
Kohta A ratkesi vähän googlailemalla. Keskustassa on aika monta kahvin erikoisliikettä ja kas vain, pari niistä ihan koiranpissitysetäisyydellä (koirankusema = noin 2 km tai oikeastaan noin 10 metriä mutta siis etäisyys, jolla koiraa pissitetään yleensä 2 km, takaisin asiaan) lähellä siis on ainakin Kaffe Roastery ja Caffe Centralen. Ekassa ei ollut decafia mutta Caffe Centralenissa iskin kultasuoneen! Tarjolla oli kofeiinitonta ja sain vielä ensin tilata siitä livemaistajaiset. Huolellisen hörppimisen, kurlaamisen ja kulmien nostelun jälkeen päätin ostaa kyseistä paahtoa 100 g valmiiksi jauhettuna á 3,80 euroa. Valmiiksi jauhettu säilyy heikommin kuin pavut, mutta en ainakaan tässä vaiheessa näe mitään järkeä ostaa omaa jauhatuskonetta. Koska jauhaa osaan ilman konettakin kuten näkyy.
Kohta B olikin sitten se mielenkiintoinen. Jostain syystä rakastan tällaisia Aika Turhia Askarteluprojekteja. Kahvan nysän voisi päällystää jollain paksulla narulla. Mutta se jäisi silti nysäksi. Tai koulussahan voisin sorvata uuden kahvan puusta! Mutta sitten sisäpuoli pitäisi porailla ontoksi ja siinä voi mennä asiat pieleen, tuo kupin ja kahvan liittymäkohta oli tosi erikoisen mallinen (sori en malttanut ottaa kuvia ennen-tilanteesta). Ja sitten olisi pitänyt käyttää liimaa ja sen kuumuudenkestävyydestä taas ei ole tietoa. Taas yksi vaihtoehto olisi ollut oikein alkaa hifistelemään ja jyrsiä CNC:llä jotkut hienot kahvanpuolikkaat ja liimata ne sitten tuohon kuppiosaan, mutta ei, siinä on taas niitä liimaushommia joissa ei ole kuin yksi hyvä puoli ja liuottimien haistelu on oikeasti tosi huono homma. Mutta sitten keksin: loput kupistahan on metallia ja metalli kestää uunia. Voin siis muotoilla Fimo-massasta uuden kahvan ja paistaa sen uunissa! Fimo on muovimassaa, joka uunissa 110 asteessa polttamalla kovettuu kovaksi aineeksi. Fimo-massasta tehdään pääasiassa helmiä ja nuken päitä ja sellaisia. Muovailuksihan se sitten meni ja tällainen siitä tuli:
Ps. tämä olisi ollut todellinen menestystarina, jos tuo keitin olisi toiminut. Mutta ei se sitten toiminut *kyynel*. Jotain vinkkiä tästä aloin saada siinä vaiheessa kun haalea (ei siis kuuma) vesi alkoi roiskua kädelleni kun valuttelin ensimmäistä kupposta siirtolapuutarhamukiini. Hätäännyin ja painoin virtakytkimestä rakkineen äkkiä pois päältä ja iik, virtakytkimestäkin valui sitä samaa haaleaa vettä! Siinä vaiheessa olin jo sen verran kiitollinen, että olin vielä hengissä ettei koneen rikkoutuminen oikeasti enää yhtään haitannut. Varmaan laite oli mennyt kylmävarastossa piloille, vaikka edellinen omistaja oli sen huolellisesti tyhjännytkin nesteistä ennen talvea. Tosi harmi, koska periaatteessa nämä kierrätysjutut ovat tosi hienoja.
Mutta kahvasta tuli hieno!! Että nauttikaa siellä kaatopaikalla nyt sitten siitä.